Yhteisöllisen Helsingin rakentaminen on oleellisista radikalisaation torjumisessa

In Islam, radikalisaatio, rasismi, Vierasblogi, vihapuhe by Topias Suksi0 Comments

Muslimeihin ja muihin vähemmistöryhmiin kohdistuneet ennakkoasenteet ovat muuttuneet Suomessa selkeästi kireämpää suuntaan. Myös suoranainen vihapuhe on lisääntynyt sosiaalisessa mediassa. Tämä yhdistettynä heikompaan sosio-ekonomiseen asemaan, voi lisätä radikalisoitumisen riskiä huomattavasti. Social och kommunal högskolanin raportin mukaan Suomesta ISIS:n riveihin lähtijöiden ainoa yhdistävä motivoiva tekijä on ollut rasismin ja islamofobian kokemus.

Onkin siis tärkeää, että vihapuheeseen ja rasismiin puututaan. Suoranainen rasismin ja vihapuheen vastustaminen ei kuitenkaan ole välttämättä rakentavin tapa vaikuttaa tähän. Esimerkiksi Sini Perhon tekemän tutkimuksen mukaan Joensuun skininuorten kesken suvaitsevaisuus koettiin ylhäältä päin määrättynä ideologiana, jota piti vastustaa. Toisaalta puuttuminen suoraan rasistisiin henkilöihin voi sataa heidän laariinsa ja lisätä heidän kannatustaan, kuten politiikan tutkija Niko Hatakka varoittaa. Tulisikin erottaa toisistaan arjen rasismi ja poliittisessa retoriikassa viljelty monitulkintainen puhe. N-sanan käyttöä ja selkeän rasistiseen kohteluun kadulla tai kaupan kassalla tulisi puuttua välittömästi vähintään osoittamalla tukensa rasistisen kohtelun uhrille. Netissä väittelyä selkeästi kantansa valinneen ja aktiivisen ”some –natsin” kanssa taas kannattaa välttää, hänen päänsä ei käänny, toisaalta Esa Henrik Holapan tapaus osoittaa, että näinkin voi käydä.

Yllämainittujen syiden takia nuorisoasiainkeskuksen SAFE STADI -hankkeessa on järjestetty työpajoja, joiden teemana ei ole vastustaa rasismia, vaan edistää yhdenvertaisuutta. Ja tämä tarkoittaa yhdenvertaisuutta kokonaisuudessaan eikä vain lain edessä. Tarkoituksena on edistää niitä asioita, jotka tuovat meitä yhteen, ei sitä mikä meitä erottaa. Helsingissä meitä yhdistää helsinkiläisyys, joka tarkoittaa, että helsinkiläisinä meillä on yhtäläiset oikeudet julkisiin palveluihin, tai ainakin pitäisi. Se tarkoittaa myös, että näemme toisemme yhdenvertaisina riippumatta edustamastamme uskonnosta, ihonväristä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai etnisestä taustasta. Rasismin vastustamisen sijaan pitäisikin lähteä rohkaisemaan ihmisiä tuomaan rohkeammin esille se, että enemmistö meistä näkee toisemme ensisijaisesti helsinkiläisinä, naapureina, työtovereina ja ennen kaikkea ihmisinä. Kun näemme toisemme näin, niin se myös lisää turvallisuutta, koska tuttua ihmistä emme pelkää.

Kirjoitus on julkaistu myös somaliliiton blogissa: http://somaliliitto.fi/category/blogi/

Lähteet:
Perho, Sini: Rasistisuus nuorten yhteisöissä, Nuorisotutkimusverkosto (2010)
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/03/19/tutkija-varoittaa-rasistisista-molaytyksista-nousevat-kohut-hyodyttavat (haettu 12.4.2016)
Creutz, Karin Alice Mikaela; Saarinen, Juha Petteri; Juntunen, Marko Juhani: Syrjintä, polarisaatio, nuoriso ja väkivaltainen radikalisoituminen, SYPONUR-väliraportti, (PDF: http://sockom.helsinki.fi/info/notat/notat_1505.pdf)

Leave a Comment