Vihapuhe – pakollinen osa pelimaailmaa?

In Ajankohtaista, netti, vihapuhe by Anna Gustafsson0 Comments

Winter Assembly pelitapahtuma on käynnistynyt pari tuntia sitten. Iso salillinen sinisenä hohtavia tietokoneruutuja tuo valoa muuten pimeään halliin. Osa pelaajista vasta asettelee omia koneitaan paikalle, mutta moni pelaa jo täyttä päätä. Vapaaehtoisvoimin on pystytetty satoja pelikoneita järjestäjien puolesta valmiiksi pelaajille. Seinälle on heijastettuna kilpapeliohjelma: otteluita riittää koko viikonlopulle.

Pikaviestien lähettäminen onlinepeleissä on ollut mahdollista jo vuosia. Pelatessa pyritään, aivan kuin muussakin urheilussa, pääsemään vastustajan ihon alle ja kommentit voivat olla koviakin. Homottelu ja rasistiset heitot ovat tavallisia, mutta kovempaakin kielenkäyttöä näkyy.

Miguelito Roberts, 18 ja Fulan Adam, 17 ovat pelanneet tänään Assemblyssä jo jonkun aikaa. Suosikkipelejä ovat Overwatch ja Borderlands. Miguelito sanoo, että vihapuheeseen törmää käytännössä jokaisessa pelissä. Menestys pelissä innostaa, mutta enemmän vihaista puhetta syntyy, kun peli ei mene hyvin. Varsinkin sellaisessa, jossa on monta pelaajaa yhtä aikaa suorastaan etsitään mahdollisimman loukkaavia kommentteja, jotta toisen peliin keskittyminen häiriintyisi. Nämä kommentit voivat käsitellä seksuaalisuutta, olla rasistisia tai sisältää avointa vihaa esimerkiksi naispelaajia kohtaan. Anonymiteetti antaa mahdollisuuden laukoa koviakin kommentteja nimimerkin suojasta. Loukkauksia muista pelaajista voivat heittää pelissä myös aikuiset – vaikkapa 11-vuotiaalle aloittelevalle pelaajalle.

Miguelito Roberts, 18 ja Fulan Adam, 17.

”Vihapuhe voi tuntua aluksi pahalta, mutta siihen tottuu. Mun mielestä ihmiset ottaa pelin joskus liian tosissaan. Osa pelaajista yrittää kyllä puhua normaalisti, mutta tiimi voi yllyttää sanomaan pahastikin”, sanoo 18-vuotias Miguelito, joka on kokenut Assembly-kävijä.

Migueliton viereisellä koneella pelaava Fulan on Winter Assemblyssä ensimmäistä kertaa. Hän sanoo, että törmää vihapuheeseen joka päivä, jokaisessa pelissä, mutta aihe ei juuri kosketa häntä.

”Itsekin, jos on huono päivä, tulee jotain sanottua. Yleensä pahimmat kommentoijat on niitä, jotka pelaa liikaa. He haluavat olla parhaita, mutta suuttuvat, kun häviävät.”

Yhteiset pelisäännöt tarpeen

Vihapuhe elektronisessa urheilussa ja pelikulttuurissa on otettu viime aikoina tosissaan. Virallisissa pelitapahtumissa on moderointia, eivätkä pahimmat kommentit pääse läpi. Myös joukkueiden nimiin on alettu kiinnittää huomiota. Suomessa kilpapelaamiseen on luotu vastikään eettinen ohjeistus, jota on ollut tuomassa Suomeen muun muassa pelitutkija, väitöskirjaa pelikasvatuksesta valmisteleva Mikko Meriläinen. Tutkija Meriläinen sanoo, että pelikulttuuriin pesiytyneellä vastustajan mollaamisella on pitkät perinteet, mutta se ei tarkoita sitä, että se pitäisi hyväksyä.

”Pelimaailma ei ole irrallinen osa muusta maailmasta”, Meriläinen muistuttaa. ”Samat ilmiöt, jotka näkyvät vuorovaikutuksessa kasvokkain, näkyvät myös peleissä. Kielenkäyttömme on mennyt aggressiivisempaan suuntaan. Osa siitä on tietoista provosointia, mutta netin anonymiteetti tekee myös mahdolliseksi pidäkkeettömämmän ilmaisun.”

Tapulikaupungin nuorisotalolla nuoriso-ohjaajana toimiva Ville Tuomisto toivottaa yhteiset ohjeet tervetulleiksi. Hän pyörittää avointa pelitoimintaa jossa mukana on 25 poikaa ja 8 tyttöä aktiivisesti.

”Eettisisiä ohjeita tarvitaan ilman muuta, yhteiset pelisäännöt ovat todella tarpeen”, Tuomisto sanoo. ”Pelaaminen on nuorisotyössä vielä aika uusi juttu, on hyvä olla yhteinen näkemys siitä, mitä sillä halutaan tehdä”, Tuomisto kuvaa. Tuomisto on itse pitkän linjan pelaaja, ja muun muassa yksi suosituimmista peliselostajista erilaisissa peliturnauksissa.

Vähemmän myrkkyä kommentointiin

Assembly-viikonloppuun valmistautuva 17-vuotias Aaro Musse kuvaa itseään sanalla ”Non-toxic -pelaaja”, mikä tarkoittaa, että hän ei osallistu vihapuheen levittämiseen. Non-toxic – pelaaja ei trollaa, puhuu asiallisesti, vastaa alatyylisiin kommentteihin älykkäästi ja hiljentää epäasialliset kommentoijat jättämällä heidät huomiotta.

Aaro Musse, 17.

”Osassa peleistä jo mahdollisuus reporttaa joistain pelaajista, jos joku saa paljon reportteja, voi hän saada bännit pelistä. Tämä on minusta parempi tapa kuin joku ulkopuolinen moderointi, koska silloin valvonta lähtee nimenomaan itse pelaajista, jotka yhdessä valvovat”, Aaro korostaa.

Muutos on hidas, mutta hyvääkin kerrottavaa on. Esimerkiksi tyttöjen pelaamiseen suhtauduttiin pitkään väheksyvästi, jopa vihamielisesti. Nyt tyttöpelaajia on enemmän, on joukkueita ja tyttöstreamaajia tai youtube-tähtiä, joita seurataan.  Winter Assemblyssä tyttöjä näkyy paljon.

Uusia hahmoja peleihin

Pelien maailmankuva on pitkään ollut valkoisen, parikymppisen miehen maailma, mutta tämäkin on muuttumassa. Pelien päähenkilöissä kirjo on laajentumassa. Pelien kehittäjissä on entistä enemmän ihmisiä erilaisista taustoista ja naisten osuus käsikirjoittajina on myös kasvanut.

Pelitutkija Meriläinen kertoo innostuneesti pelistä, jonka päähenkilö on keski-ikäinen puistonvartija. Pelaajan pitää muun muassa yrittää rakentaa ihmissuhde puistonvartijan kaukorakkauden kanssa. Meriläinen itse on aloittanut pelaamisen 5-vuotiaana ja pelaa edelleen 5-15 tuntia viikossa.

Uutuuksista huolimatta kaikkein myydyimmät pelit on suunniteltu edelleen pitkälti 16–27 –vuotiaiden miespelaajien ehdoilla, tutkija Meriläinen myöntää. Meriläisen mukaan pelien kuvasto on kuitenkin viime vuosina monipuolistunut, kun pelaajina on enemmän esimerkiksi naisia. Uudenlaisista peleistä Meriläinen nostaisi esille sarjakuvamaisen Overwatchin, jossa korostuu sosiaalisuus ja ryhmädynamiikka.

Ruokkiiko peli rasismia?

Meriläinen muistuttaa, että pelit ovat kulttuurituotteita, jotka heijastavat ympäröivän yhteiskunnan arvoja ja asenteita siinä missä muukin kulttuuri ja taide.

”On myönnettävä, että tosi monet pelit on poliittisia.  Toimintapelin päähenkilö on kieltämättä usein kolmekymppinen valkoinen mies, Jack tai John. Tämä on toki muustakin populaarikulttuurista tuttu ilmiö. Toisaalta monissa peleissä terroristiosapuoli on ilmeisen arabitaustainen, mikä on ruokkinut arkirasistista käyttäytymistä. Vedetään ajattelemattomasti yhteys pelin terroristeista arjen väkivaltaiseen terrorismiin.”

Assemblyssä alkamassa on jännittävä Suomi-Ruotsi – ottelu Counter-Strikessa. Vastakkain ovat Suomen Conquer Gaming, Ruotsin Platinium-joukkuetta vastaan. Kannustushuudoissa yleisön kielenkäyttö ei ehkä koko ottelun ajan pysy ihan puhtaina, mutta on tuskin tavallista jääkiekko-ottelun katsomoa kovempaa.

Pelitutkija Meriläisen mukaan pelimaailman käsittelyä on vaikeuttanut se, että pelaamiseen suhtaudutaan edelleen lähtökohtaisesti huonona ilmiönä. Pelaamista pitää aina jotenkin perustella, sen sijaan, että siihen voitaisiin suhtautua samalla tavalla viihteenä kuin esimerkiksi musiikin kuunteluun. Kun suhtautuminen saadaan neutraalimmaksi, voidaan oikeisiinkin ongelmiin puuttua.

OTE E-URHEILIJAN EETTISISTÄ OHJEISTA:

E-URHEILIJA EI KOSKAAN:

  • käytä ilmauksia, jotka häpäisevät tai loukkaavat muita pelaajia – olivat he sitten kanssapelaajia tai vastustajia – tai heidän suorituksiaan pelissä.
  • käytä kieltä, lempinimiä tai muita ilmauksia, jotka halventavat sukupuolta, sukupuoli-identiteettiä, etnistä tai kulttuurista taustaa, toimintakykyä, seksuaalista suuntausta, fyysisiä piirteitä tai ikää
  • puheellaan tai toiminnallaan viittaa seksuaaliseen tai muuhun väkivaltaan tai toivo onnettomuuksia
  • käyttäydy uhkaavasti tai väkivaltaisesti
  • huijaa pelissä
  • vaikuta pelin lopputulokseen pelaamalla tarkoituksella huonosti

Voit tutustua koko ohjeistoon osoitteessa:

http://seul.fi/wp-content/uploads/2016/12/SEUL-Eettinen-ohjeisto-aukeamittain.pdf

Toimittaja: Anna Gustafsson

Iso kuva: Sattu Pajukanta/Assembly

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Leave a Comment