Vaikuttaminen vaatii pitkää pinnaa – ja intohimoa

In Ajankohtaista, politiikka by Anna Gustafsson0 Comments

Fatim Diarra, 30 on syntyperäinen helsinkiläinen. Hän on työskennellyt erityisluokanopettajana ja opiskelee parhaillaan Helsingin yliopistossa sosiaalietiikkaa. Fatim on ollut aktiivinen paitsi puolueessa, myös kansalaisjärjestöissä ja ollut mukana järjestämässä keräyksiä ja kampanjoita muun muassa pakolaisten auttamiseksi.

Tarik Ahsanullah, 24 opiskelee oikeustiedettä Helsingin yliopistossa. Tarik on syntyjään Turusta, mutta muutti Helsinkiin opiskelujen perässä. Hän on ollut aktiivinen opiskelijapolitiikassa ja haluaa kampanjallaan innostaa muitakin nuoria vaikuttamaan yhteiskunnassa.

Mikä sai sinut innostuman vaikuttamisesta?

Fatim: Liityin puolueeseen lukioaikana. Olin vaihto-oppilaana Kanadassa, ja siellä näin, kuinka osa ystävistäni ei uskaltanut haaveilla esimerkiksi yliopisto-opiskelusta, koska tuli matalan tulotason perheestä. Halusin varmistaa, ettei meillä Suomessa käy niin. Lukiolaisten liitossa ja partiossa sain kokemuksen, että minä pystyn vaikuttamaan ja muuttamaan asioita. Se on kantanut pitkälle.

Tarik: Liityin puolueeseen abikeväänä. Yliopistossa olin ensin aktiivinen ainejärjestössä, mutta sittemmin poliittinen ja ainejärjestöpolku ovat yhtyneet. Nälkä on kasvanut syödessä ja viime kesänä aloin miettiä kuntavaaleja.

Puhuttiinko teillä kotona politiikasta?

Fatim: Tulen hyvin poliittisesti aktiivisesta suvusta. Meillä on aina keskusteltu politiikasta ja saman pöydän ääressä on ollut monen eri puoluekannan omaavia ihmisiä. Se, että on jotain mieltä, ei ole koskaan ollut meillä kotona riittävä argumentti, on pitänyt myös kertoa miksi ajattelee niin.

Tarik: Minullakin on suvussa taustaa politiikassa, mutta meillä ei kahvipöydässä puhuttu politiikkaa. Kiinnostukseni lähti enemmän koulun kautta, kun yhteiskuntaoppi oli lempiaineeni.

Nuorten äänestysaktiivisuudesta on puhuttu paljon. Viime kuntavaaleissa vain kolmasosa nuorista kävi äänestämässä. Millä nuoret saataisiin innostumaan politiikasta?

Tarik: Koulu on tässä avaintekijä. Kouluissa on pelätty liikaa politiikkaa. Koulun pitäisi avata oviaan enemmän puolueille. Olen kampanjoidessa tavannut paljon nuoria, ja moni ei tiedä mistä kuntavaaleissa tai äänestysoikeudessa on kyse.

Fatim: Kouluista puuttuu demokratiakasvatus. Demokratia ei ole jotain, mitä harjoitetaan vain vaalien aikaan, vaan se on tapa jolla elämme. Sanoisin myös, että jos halutaan, että nuoret äänestävät, äänestäminen pitää viedä sinne missä nuoret ovat. Jos äänestäminen on mahdollista vain jossain postirakennuksessa, missä suuret ikäluokat ovat tottuneet käymään, silloin äänestäminen on piilotettu nuorilta. Pitää tehdä äänestämisestä sellaista, että se on lähellä nuoria, eikä sanoa, että tämä on aina toiminut näin.

Tarik: Nostaisin myös esille, että ainakin kuntavaaleissa äänestysikärajaa voitaisiin hyvin laskea. Jos mietitään 15-vuotiaita, heille kuuluu jo monia oikeuksia ja velvollisuuksia, kuten rikosoikeudellinen vastuu ja työsopimus. Miksi silloin ei olisi valmis jo päättämään asioista, jotka liittyvät kaikkein lähimmin omaan elämään, kuten kouluun ja asumiseen?

Vaalimainonta on siirtynyt entistä enemmän sosiaaliseen mediaan, eikö se ole hyvä nuorten kannalta?

Tarik: Vaikea sanoa, tavoittaako sosiaalinen media todella nuoria. Monesti sosiaalinen media muodostaa vain entistä vahvemmin kumpia. Minulla ei ole facebookissa ollut pariin kuukauteen mitään muuta kuin vaaleja, mutta kaikilla nuorilla näin ei ole. Sitä paitsi somesta tulee niin paljon muutakin. Ei riitä, että somefeedin tulvassa näkyy joku kunnallisvaalimainos, se ei yksin saa nuorta lähtemään sunnuntaina etsimään äänestyspaikkaa.

Fatim: Olen myös miettinyt, tavoittaako sosiaalinen media todella nuoria. Sosiaalinen media ei riitä, jos halutaan, että nuoret osallistuvat päätöksentekoon. Vaalijärjestelmää pitää muuttaa niin, että he voivat osallistua.

Helsinki on hieno kaupunki, mutta meilläkin asuinalueitten välillä on isoja eroja. Mitä voitaisiin tehdä, jotta eriarvoisuus ei lisäännyt?

Tarik: Ongelma pitää myöntää ja tarttua siihen aktiivisemmin. Omistus- ja vuokra-asuntotuotantoa pitää jakaa tasaisemmin. Eri alueilla pitää olla eri taustoista tulevia ihmisiä. Sääntelyä voitaisiin myös keventää, jotta esimerkiksi samassa taloyhtiössä voisi olla vaikkapa yksityisten omistamia ja kaupungin vuokra-asuntoja.

Fatim: On totta, että joillakin alueilla on huonoa mainetta. Uudis- ja tiivisrakentamisella voitaisiin muokata näitä alueita sellaisiksi, että niillä on mukava olla. Alueille pitäisi tuoda entistä enemmän kunnan tarjoamia palveluita ja parantaa turvallisuuden tunnetta.

Maahanmuuttajien ja täällä asuvien EU-maiden kansalaisten kohdalla äänestysaktiivisuus on alhainen. Vain viidesosa maahanmuuttajataustaisista äänesti viime kuntavaaleissa. Mitä tälle voitaisiin tehdä?

Fatim: Puolueiden pitäisi ottaa ehdolle maahanmuuttajayhteisöissä aktiivisena toimivia ihmisiä ja ottaa yhteisöjä myös vaalien välillä mukaan keskustelemaan politiikasta. Jos maahanmuuttajista kiinnostutaan vain vaalien aikaan, se on temppudemokratiaa. Politiikasta pitäisi myös tehdä avoimempaa. Kun ihminen näkee, miten politiikkaa tehdään, siihen osallistuminenkin on helpompaa.

Tarik: Äänestäminen liittyy laajemmin kotoutumiseen. Mitä paremmin kotoutuminen on tapahtunut, sitä todennäköisemmin äänestät. Tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta pitäisi olla tulijoille yhden luukun periaatteella heti helposti saatavilla.

Turhauttaako politiikka joskus?

Fatim: Kyllä toisinaan. Viimeksi eilen illalla turhauduin, kun seurasin yhtä nettikeskustelua. Kun turhaudun, viestin siitä kovaan ääneen ja kun olen hetken kiukutellut, rakennan suunnitelman, miten pääsen eteenpäin. Jos turhautumiseen luovuttaisi, silloin vastavoimat voittaisivat.

Tarik: En ole ehtinyt vielä turhautua, eikä siihen ole varaakaan, jos haluaa saada jotain aikaiseksi. Totta kai politiikassa tulee pettymyksiä, kun asiat eivät mene niin kuin olisi halunnut. Mutta katse pitää olla vahvasti eteenpäin, ja kompromissejakin pitää tehdä.

Suomessa keskustelukulttuuri on viime vuosina muuttunut. Äärimmäisiäkin mielipiteitä sanotaan ääneen. Mitä mieltä olette siitä?

Fatim: Jos mennään alueelle, jossa loukataan ihmisoikeuksia tai jos näen, että keskustelukumppani ei jaa samaa käsitystä ihmisarvosta kuin minä, se tuntuu vaikealta hyväksyä. En voi hyväksyä minkäänlaista syrjivää tai rasistista asennetta.

Tarik: Monet ovat sanoneet, että esimerkiksi puolueiden nuorisoliikkeiden johtajien televisiotentti oli todella hyvä. Nuoret ovat edellä monessa asiassa. Mielestäni opiskelija- ja nuorisopolitiikassa on hyvä keskustelukulttuuri, siellä ajatellaan, että asiat tappelevat, eivät ihmiset. Nuorisopolitiikassa voi solmia ystävyys- ja parisuhteita yli puoluerajojen.

Mitkä ovat olleet politiikassa tähän mennessä hienoimpia hetkiä?

Fatim: YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman Nuoret, rauha ja turvallisuus 2030. Se keksittiin Suomessa 2008 ja pitkän työn tuloksena ideasta tuli YK:n päätöslauselma. Toinen saavutus on se, miten saatiin lobattua Suomeen ilmastodelegaatti, jotta nuoret pystyvät vaikuttamaan ilmastopolitiikkaan. Se, että on saanut aikaan suuria muutoksia, on tosi siistiä.

Tarik: Kun saa suuria hankkeita päätökseen, se on omanlaisensa fiilis. Mutta politiikassa parasta ovat ne pienet onnistumiset, joita tulee yllättävän paljon. Esimerkiksi kun joku työryhmä on aloittanut ja mielipiteissä ollaan täysin ääripäissä, mutta kun on pari kertaa kokoustettu huomataan, että saadaan ilman äänestystä yksimielisesti jotain sovittua. Silloin luotto politiikkaan palaa.

Toimittaja: Anna Gustafsson

 

 

 

 

 

Leave a Comment