Putouksen Ernest Lawson: suvaitsevaisuutta naurun kautta

In Ajankohtaista, Maahanmuuttajanuoret, media by Anna Gustafsson0 Comments

”Putous on nyt mun päivätyö”

Olen varsinaiselta ammatiltani opettaja, mutta nyt Putous on minulle kokopäivätyö. Harjoittelemme sketsejä ja käymme läpi hahmojen toilailuja tiistaista perjantaihin. Lauantaina mennään aamusta lähetyksen loppuun asti koko päivä. Sen päälle pari päivää vapaata on hyvä. Suora lähetys jännittää edelleen, mutta hyvällä tavalla. Sellaista ekan jakson pakokauhua ei ole enää. En kyllä missään vaiheessa ajattele, että kotikatsomossa on miljoona katsojaa. Olen tehnyt livekeikkaa niin paljon näyttelijänä, että esiinnyn ensisijaisesti meidän studioyleisölle. Kun yleisö nauraa, tietää, että on onnistunut.

”Abdul Tuisku syntyi nopeasti”

Sketsihahmoni Abdul Tuisku syntyi tosi nopeasti. Mulle sanottiin, että tervetuloa Putouksen koekuvauksiin ja kehitäppä ensi viikoksi sketsihahmo. Aika nopeasti tuli valmis nimi mieleen, se vaan putkahti jostain. Nimi Abdul Tuisku huvitti mua suunnattomasti ja pelkästään nimi alkoi syöttää hirveästi materiaalia: Afrikka kohtaa Suomen, popkulttuurin kliseet ja Rovaniemi. Aloin viedä hahmoa pidemmälle, siitä tuli sympaattisempi, ehkä jopa naiivi tyyppi, joka vaan rakastaa kaikkea. Mutta vastakohtana positiivisuudelle Abdul heittelee sananlaskuja, joista ei ole varma saako niille edes nauraa. Se lähti kiehtomaan mua tosi paljon.

”Abdul antaa mahdollisuuden nauraa suomalaisuudelle”

En halua antaa Abdul Tuiskulle mitään luku- tai kuunteluohjeita. Ihmiset tykkäävät eri jutuista. Jotakin naurattaa uusi versio Antti Tuiskun biisistä, toista naurattaa suomalaisen ja afrikkalaisen kulttuurin kohtaaminen. Olen tosi iloinen ja tyytyväinen, että ihmiset löytää eri asioita, enkä yritä tai toivo, että kukaan erityisesti ”tajuaisi” mitään. Mutta totta kai hahmossa on se taso, että ihmiset voi katsoessaan miettiä suomalaisuutta ja mitä se on.

”Nauru voi tehdä suvaitsevaisemmaksi”

Kaikki Putouksen sketsihahmot antavat mahdollisuuden peilata omia ennakkoluuloja. En väitä, että Abdulin hahmo on ainoa hahmo ohjelmassa, joka antaa mahdollisuuden käsitellä omia kipupisteitä. Naurun kautta voi käsitellä vaikeita ja hankalia asioita, joita ei muuten osaa tai voi käsitellä. Se, että uskaltaa nauraa myös itselle on iso askel. Jos on ennakkoluuloja mitään tai ketään kohtaan, se, että ei ota itseään vakavasti on hyvä asia ja edistää suvaitsevaisuutta myös muita kohtaan. Näyttelijän ammatti on julkista. Kun teen huumoria, minulla on mahdollisuus valita itse, missä oma rajani menee ja olenko valmis nauramaan itselleni vai en. Putouksessa vitsaillaan myös ulkonäöstäni ja taustastani. Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla valmis samaan.

”On hienoa, jos voin olla esikuvana muille”

Elämässä ja varsinkin opettajana pyrin siihen, että oma käytökseni olisi sellaista, ettei tarvitse hävetä tai katua. Haluan, että lapset voivat katsoa minua päivittäin esimerkkinä hyvistä tavoista. En ole hirveästi ajatellut, että voisin olla esikuva myös monikulttuurisen taustan omaaville nuorille. Olen niin uusi kasvo vielä ja aika vähän aikaa tehnyt julkisesti näyttelijän työtä. Mutta esimerkiksi sellaisilta ihmisiltä on tullut viestiä, joiden lapset ovat kahdesta kulttuurista, että ovat katsoneet yhdessä Putousta. Lapset ovat todenneet että hei, tossa on joku joka näyttää multa. Ehkä lapsilta ja nuorilta puuttuu televisiosta ja mediasta tyyppejä, joista he voivat kokea, että heissä on jotain samaa. On tosi hienoa, että kaikkialla on enemmän monikulttuurisuutta, ei vain puheissa, vaan kaikilla foorumeilla.

Toimittaja: Anna Gustafsson

Kuva: Visa Högmander/MTV3

Leave a Comment