Nuorten viharikokset ovat harvinaisuus

In Ajankohtaista, poliisi, vihapuhe, viharikos by Topias Suksi0 Comments

Poliisihallituksen viharikoksista vastaava poliisitarkastaja Måns Enqvist vastaa työkseen poliisin käytännön toimien suunnittelusta liittyen viharikoksiin, ihmisoikeusrikoksiin ja ihmiskauppaan. Hänen mukaansa viharikokset ovat lisääntyneet huomattavasti syksystä 2015 alkaen. Esimerkiksi aiempina vuosina epäiltyjä kiihottamisia kansanryhmää vastaan tuli vuosittain vain 20-40. Nyt tänä vuonna epäilyjä on tullut jo lähemmäs parisataa vaikka vuotta on vielä jäljellä. Samanaikaisesti myös ei-laiton vihapuhe on lisääntynyt ja tämä luo pohjaa muille viharikoksille. Taustalla vaikuttaa voimakkaasti polarisoitunut ja politisoitunut maahanmuuttokeskustelu.

 

Viharikoksella tarkoitetaan tässä yhteydessä Suomen laissa koventamisperusteena olevaa rasistista tai vastaava motiivia. Itse rikos voi olla niin pahoinpitely kuin kunnianloukkaus. Rangaistavalla vihapuheella viitataan Euroopan neuvoston ministerikomitean ehdotukseen, jonka mukaan vihapuhe on sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaamuukalaisvihaaantisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen. Suomen rikoslaissa tämä on kirjattu kiihottamisena kansanryhmää vastaan, mutta myös laittomat uhkaukset ja kunnianloukkaukset voivat olla rangaistavia vihapuheita, jos rikos tehdään rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvasta vaikuttimesta.

 

Poliisi voi puuttua vain laittomaan puheeseen

Kaikki vihapuhe ei ole viharikoksia. Vihapuhetta voi esiintyä myös sellaisena, ettei lain nojalla siihen voi puuttua. Esimerkiksi asioista ilkeäsävyiseen ja epämiellyttävään sävyyn käytävään puheeseen poliisi ei puutu. Enqvist korostaa, että ”poliisin kohdalla on huomioitava, että poliisi torjuu rangaistavaa vihapuhetta. Moni ihminen tosin tulkitsee vihapuhetta eri tavalla. Lainsäädäntö ja kansainväliset säädökset, joihin olemme liittyneet takaavat laajan ilmaisuoikeuden mutta ilmaisuoikeudella ei saa loukata tai estää muiden oikeuksia. Tästä syystä meillä on laissa rikosnimikkeenä kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja laki suojelee muun muassa uskonrauhaa. Samoin laittomat uhkaukset ja kunnianloukkaukset voivat olla rangaistavaa vihapuhetta.”

 

Enqvistin mukaan kasvatukselliset toimenpiteet ovat kestävämpi tapa torjua vihapuhetta, koska juurikin rangaistavuuden ulkopuolelle jäävä puhe ei tule poliisin tietoon. Toisena huomiona Enqvist mainitsee kolmannen sektorin aktiivisen roolin. EU:n tasolla toimii trusted reporters -aseman saaneita järjestöjä, jotka seuraavat sosiaalista mediaa ja tekevät ilmoituksia laittomasta sisällöstä. EU -tasolla on myös yhdessä sosiaalisen median palveluntarjoajien kanssa sovittu, että viranomaisen tai trusted reporter -aseman saaneen järjestön ilmoituksesta on sisältö tarkastettava ja poistettava 24 tunnin kuluessa ilmoituksesta. Suomessa samankaltaista toimintaa on vielä hyvin vähän ja kolmannella sektorilla ei ole resursseja tähän. Tästä syystä Suomen raportointi ETYJ:lle perustuu viranomaisraportointiin ja ei-laiton vihapuhe sekä rasismi laajempana yhteiskunnallisena ilmiönä jäävät raportoinnin ulkopuolelle.

 

Vihapuheen muoto tai ilmiasu ei ole lain näkökulmasta oleellista. Ei ole väliä onko sisältö kuvameemi, video vai teksti. Vaatimukset poistaa sisältö koskevat myös kommenttikenttiä ja henkilökohtaisia Facebook -seiniä. Mikäli henkilöllä jonkinlainen mahdollisuus valvoa ja hallinnoida media-alustaa, niin siitä seuraa myös vastuu, sillä esimerkiksi Suomen lain kiihottaminen kansanryhmää vastaan rikospykälä sisältää kohdan tiedon pitämisestä yleisön saatavilla. Enqvistin mukaan myös muiden kommenttien jakaminen käy syyksi epäillyille rikollisesta rangaistavasta vihapuheesta. Mikäli poistoa ei tee kehotuksesta huolimatta, niin kommentoija ja sivuston ylläpitäjä voivat molemmat syyllistyä rikokseen.

 

Nuoret syyllistyvät viharikoksiin harvoin

Enqvistin mukaan nuorten kohdalla on syytä olla positiivinen, sillä harva kiihottamisesta kansan ryhmää vastaan-rikoksesta epäilty on alle 30-vuotias. Tänä vuonna ilmi tulleista tapauksista vain muutama prosentti on alle 30 -vuotiaiden tekemiä. Viharikosten tyypillisin tekijä on noin 30 -vuotias mies vaikka aktiivisia naisiakin on joukossa. Toisaalta on myös huomioitava, että nuoret käyttävät sosiaalista mediaa eri tavalla. Pikaviestiryhmät ja Snapchat ovat alaikäisten kanavia. Niissä voi toki esiintyä kiusaamista, johon voi sisältyä elementtejä vihapuheesta. Kaikella tällä on kuitenkin laajempi vaikutus vihapuheeseen vaikuttavien mekanismien ollessa samoja, jotka vaikuttavat poliittiseen ja uskonnolliseen ekstremismiin. Enqvist toivoisi vahvaa yhteiskunnallista panosta kouluihin ja varhaiskasvatukseen sekä vihapuheen että ekstremismin torjumisessa.

 

Leave a Comment