Kotia ei jätetä kevyin perustein

In Ajankohtaista, pakolaiset, politiikka, rasismi, sosiaalinen media, turvapaikanhakijat by Anna Gustafsson0 Comments

Hermina Jakupovićilla on lyhyt tauko. Työssään Itä-Suomen yliopistossa Hermina, 26 on tutkijana aivosyöpäprojektissa. Työt yliopistolla alkoivat jo biolääketieteen opintojen kandivaiheessa. Yliopistomaailmaan kuuluva avoimuus ja kansainvälisyys saavat Herminalta pelkkää kiitosta, työpaikka tuntui heti oikealta.

Määrätietoinen ja kunnianhimoinen Hermina on saapunut Suomeen pakolaisena muutaman vuoden ikäisenä. Taustansa suhteen hän on valinnut avoimuuden.

”On tärkeämpää puhua, kuin olla hiljaa. Hiljaa oleminen vain ruokkii rasistista ilmapiiriä. Jos asioihin ei puututa, siitä tulee normaalia.”

Rohkeudella on myös hintansa. Antamalla omat kasvonsa ja nimensä pakolaiskeskusteluun Hermina on saanut myös ikäviä viestejä esimerkiksi Facebookin kautta. Pelkäämään hän ei silti ole alkanut. Sosiaalinen media on kuitenkin tehnyt rasistisesta huutelusta paljon räikeämpää ja helpompaa, sanoo Hermina. Päättäjiltä hän toivoo jämerämpää puuttumista.

”Kaikilla ei tunnu olevan yleistä moraalitajua.”

Sodan pitkä varjo

Hermina saapui Suomeen vanhempiensa ja pikkusiskonsa kanssa Karlovacin pakolaisleirin kautta entisestä Jugoslaviasta. Herminan vanhemmat tarttuivat heti suomen kielen opintoihin ja pääsivät nopeasti kiinni työelämään. Alku Suomessa ei ollut perheelle helppo, mutta sopeutumista helpotti se, että vanhemmat olivat korkeasti koulutettuja ja nähneet maailmaa.

Sodan aiheuttamien traumojen korjaamiseen sen sijaan kului aikaa. Herminan vanhemmat tuntevat edelleen surua niistä vuosista, jotka sota vei elämästä. Hermina kuvaa vanhempiaan kuitenkin superselviytyjiksi, jotka eivät ole antaneet vaikeiden kokemusten lannistaa itseään.

Hermina ei itse muista sodasta mitään, mutta pienempänä hän pelkäsi pitkään kovia ääniä. Pakolaistaustastaan huolimatta Hermina ei koe tarvinneensa läpikäydä identiteettikriisiä. Hermina kuvaa, että hänelle taustasta on ollut pelkkää etua.

”Olen kotona kaikkialla. Identifioidun eurooppalaiseksi ja tutkijaksi. Erot ihmisten välillä liittyvät enemmän koulutukseen ja arkisiin juttuihin kuten harrastuksiin tai ilmastoon kuin siihen, mistä maasta on kotoisin.”

Lisää myötätuntoa tarvitaan

Herminan perheessä keskustellaan pakolaistilanteesta ruokapöydässä päivittäin. Syyrian tilannetta tulee seurattua tiiviisti. Hermina on ehdoton sen suhteen, että ihmisiä on autettava, kun he apua tarvitsevat. Hän muistuttaa, että Suomeakin on tiukassa tilanteessa autettu ja toisen maailmansodan seurauksena Syyria vastaanotti pakolaisia Euroopasta.

”En itsekään olisi hengissä, jos meidän tulomme aikaan Suomessa olisi ollut rajat kiinni – mentaliteetti.”

Hermina muistuttaa, että kodeistaan paenneilla ihmisillä ei todellakaan ole muuta vaihtoehtoa.

”Ei kukaan vaihda omaisiaan, vanhoja muistojaan, tutkintopapereitaan, omia unelmiaan ja elämäänsä siihen, että pääsee johonkin toiseen valtioon asumaan. ”

Oman tulevaisuutensa Hermina katsoo olevan monessakin eri paikassa, Suomeen sidottu hän ei ole. Yliopistouralla on tärkeääkin käydä välillä muualla ottamassa uusia vaikutteita ja oppimassa. Hermina on opiskelussa uskaltanut rohkeasti haastaa itsensä, ja sitä hän suosittelee myös muille.

”Vaikka elämässä olisi tullut valtavia takapakkeja, ei se tarkoita sitä, että kurssi on pysyvästi muuttunut. Edelleen voi mennä minne haluaa. On tärkeää uskaltaa, eikä jäädä unelmointivaiheeseen.”

Toimittaja: Anna Gustafsson

YK:n faktoja pakolaisuudesta:

  • Maailmassa on tällä hetkellä enemmän pakolaisia kuin koskaan, noin 22.5 miljoonaa. Heistä puolet on lapsia.
  • Yli puolet maailman pakolaisista tulee kolmesta maasta: Syyriasta, Afganistanista ja Etelä-Sudanista.
  • Suurin osa maailman pakolaisista on Turkissa, heitä on lähes kolme miljoonaa.
  • Nopeimmin kasvava pakolaisryhmä on Etelä-Sudanista pakenevat.
  • Maailmanlaajuisesti 20 ihmistä joutuu joka minuutti jättämään kotinsa.

 

 

 

 

Leave a Comment