Kohtaamisia, ystävyyttä, elämää. Steissi.

In Ajankohtaista, Maahanmuuttajanuoret, turvapaikanhakijat by Anna Gustafsson0 Comments

Työmatkalaiset ovat jo pyyhkäisseet asematunnelin halki kotimatkallaan. Kun kello lähestyy kuutta, jäljelle rautatieaseman alla sijaitsevalle aukiolle ovat jääneet tunnelia olohuoneena ja tapaamispaikkana käyttävät. Joukossa on pari huonommassa kunnossa olevaa taapertajaa, yksi taluttaa pyörää siitä tukea hakien. Yhdessä kulmassa pariskunta riitelee kovaäänisesti, ennen kuin eroaa kumpikin omille teilleen. Yläpuolella kaikuvat kaukojunien kuulutukset, matkustetaan kohti Mikkeliä, Oulua ja Turkua. Mutta alapuolella ei olla matkalla mihinkään, asema kerää nuoria erityisesti idästä tapamaan toisiaan ja viettämään aikaa.

Väsymätön steppaajatyttö esiintyy asemantunnelin läpikävelijöille muutaman lantin toivossa. Hänen väsyttyään kahden pojan duo aloittaa räpin ja laulun sekoittavaa performanssiaan. Poliisipari kiertää metrotunnelille johtavan tasanteen ympäri. Harmaapukuiset vartijat tarkastavat myös tasaisin väliajoin, että paikka pysyy rauhallisena.

Steissi on monelle nuorelle tapaamispaikka, jonne tullaan viettämään aikaa. Moni hengaa siellä hetken ja jatkaa sitten eteenpäin, takaisin itään tai Kampin tai Forumin nurkille. Yleensä steissi on rauhallinen, vaikka kulkijaa on monenlaisessa kunnossa. Steissistä on tullut tuttu paikka myös turvapaikanhakijanuorille tavata toisiaan. Toisina iltoina heitä kokoontuu asemalle puolisen sataakin. Tänään paikalle on tullut parisen kymmentä.

Safe stadin nuorisotyöntekijät Omar Abdi ja Sabally ”Keba” Ansumana ovat kiertäneet Forumin ja Kampin kautta asematunneliin. Kello lähenee seitsemää. Asematunnelin kulmasta istuskelemasta löytyy heti tuttuja nuoria. Kätellään, halataan ja vaihdetaan kuulumisia kielten sekoituksella, suomeksi, arabiaksi, somaliksi ja englanniksi. Nuorten luottamuksen saavuttaminen on vaatinut työtä ja aikaa, Keba kertoo. Nyt moni uskaltautuu kertomaan, jos kotona on ongelmia, tai jos tarvitsee muuta apua.

Odottaminen tuskastuttaa

Keba on sopinut asematunneliin tapaamisen tutun turvapaikanhakijan kanssa. Tämä tarvitsee apua kirjeen suomentamiseen. Moni turvapaikanhakija jännittää viranomaisen yhteydenottoa niin paljon, ettei uskalla edes avata kirjekuorta. Niin nytkin. Keba avaa kuoren ja kertoo hyvät uutiset, nuorelle on myönnetty kuukausittaista avustusta välttämättömiin menoihin kuten puhelimeen ja vaatteisiin. Hyvä uutinen hymyilyttää. Enää jännitetään turvapaikkapäätöksen lopputulosta.

Omar Abdi näyttää kännykästään tavanomaisen työpäivänsä kilometrejä: päivittäin kävelyä tulee 12 – 15 kilometriä. Illan aikana saatetaan tavata ja jututtaa jopa 80 nuorta. Heitä neuvotaan, tuetaan tai vain ollaan läsnä. Osa tavatuista nuorista on paperittomia, joilla ei ole tietoa seuraavasta ateriasta tai paikkaa, missä yöpyä. Heille neuvotaan ne paikat, missä Helsingissä apua saa. Omaria huolestuttavat erityisesti ne turvapaikanhakijanuoret, joilla on jo takanaan yksi tai kaksi kielteistä oleskelulupapäätöstä.

”Heidän keskuudessaan on paljon masennusta ja toivottomuutta. Yritämme kannustaa heitä yrittämään vielä uudelleen. Nämä nuoret eivät uskalla juuri ajatella tulevaisuutta ja saattavat olla muiden houkuteltavissa esimerkiksi päihteiden käyttöön.”

Omarin tuttu irakilainen poika tulee juttelemaan. Hän haluaisi etsiä omaa asuntoa suomalaisen tyttöystävänsä kanssa, mutta ei tiedä mistä aloittaa. Hän on odottanut oleskelulupapäätöstä jo kaksi ja puoli vuotta. Usko meinaa loppua, kun tulevaisuutta ei pysty suunnittelemaan.

Sen sijaan Mustafa on tänään hyvällä tuulella. Tiedossa on kaverin syntymäpäiväjuhlat, joihin ollaan kohta lähdössä porukalla. Mustafalla on jo kaksi kielteistä oleskelulupapäätöstä, mutta hän ei ole vielä menettänyt toivoaan. Kebaa Mustafa huolettaa, hän tietää, että joka ilta Mustafa ei ole ollut näin hyvällä tuulella, vaan huonojakin hetkiä on ollut.

”Stay smart!” Keba huudahtaa Mustafan perään, kun tämä lähtee kaveriporukan keskellä kohti juhlia.

Iloisia uutisia

Porukan keskellä yksi nuori mies hymyilee leveästi. Eikä syyttä, taskussa on kaksi päivää vanha oleskelulupapäätös, ja suomalainen henkilökortti täydellä työlupaoikeudella. 20-vuotias Faris kaivaa sen ylpeänä esille.

”Se ojennettiin minulle syntymäpäivänäni, voitko kuvitella?”

Faris odotti päätöstä kaksi vuotta, jonka aikana hän ehti saada yhden kielteisen päätöksen. Irakin Bagdadista kotoisin oleva Faris opiskeli kotimaassaan yliopistossa lakia ja haluaisi nyt jatkaa opintojaan täällä. Matka Suomeen ei ollut helppo.

”Lähdin ensin matkaan veljeni kanssa. Pääsimme Turkkiin ja sieltä rannalle, missä odotimme venettä, joka olisi vienyt meidät Kreikkaan. Vene oli lastattu aivan täyteen ihmisiä, sää muuttui nopeasti todella huonoksi ja vene keikahti ympäri.”

Kaikki veneessä olijat, tuolloin teini-ikäinen Faris veljineen pääsivät uimaan takaisin rantaan odottamaan seuraavaa mahdollisuutta ylitykseen. Läpimärkinä he odottivat koko yön rannalla, mutta sää oli muuttunut äkkiä hyvin kylmäksi ja oli vain 10 astetta.

”14 ihmistä veneestämme kuoli rannalle. Veljeni oli heidän joukossaan. Aamulla turkkilaiset pelastajat ja punaisen ristin henkilökunta tulivat auttamaan meitä. Minun oli lähdettävä takaisin Irakiin viemään veljeni ruumis kotiin.”

Toisella kerralla Faris pakeni perheensä tietämättä. Paluu rannalle, jossa veli oli kuollut, otti koville, mutta halu selviytyä oli suuri. Odotus Suomessa ilman tietoa siitä, saako jäädä, oli tuskainen. Mutta lopulta päätös tuli.

”Jätin perheeni niin nuorena, tämä on ensimmäinen syntymäpäiväni pitkään aikaan, jolloin olen oikeasti todella iloinen.”

Asemalla tapahtuu

Keba juttelee tutun kaveriporukan kesken. Joukossa on pienikokoinen, lapsenkasvoinen poika tupakka korvan takana. Keba kertoo pojan toisinaan pyörivän myös aikuisten porukoissa steissillä. Nyt kavereina on kuitenkin koulukavereita. Keba muistuttaa pojalle, että äidille pitää kertoa missä on ja kenen kanssa. Poika lupaa, että tällä kertaa äiti on antanut luvan lähteä ulos.

Omarin tuttu somalityttö tulee näyttämään uutta hamettaan, jonka sisko on tuonut Saudi-Arabiasta Eid-juhlaa varten. Hänen kaveriporukkansa tuli vain kävelemään steissin läpi. Omar kertoo, että monet nuoret tulevat vain tsekkaamaan, onko paikalla tuttuja, eivätkä niinkään aina jää viettämään aikaa. Mutta on niitäkin, jotka eivät voi mennä kotiin. Heille asema on olohuone ja kaverit perhe.

Äkkiä tasanteelle kerääntyy paljon ihmisiä. Vartijat ovat painaneet maahan nuoren pojan, jonka kädessä on varsin iso puukko. Poika viedään pois neljän vartijan voimin. Osa nuorista näyttää hämmentyneeltä, toiset ovat selkeästi tottuneet siihen, että asemalla tapahtuu.

Keba ja Omar lähtevät lopettelemaan iltaa kiertämällä vielä kerran Kampissa ja Forumissa. He tuntevat hyvin ne paikat, mihin nuoret kokoontuvat juttelemaan. Vaatii ammattitaitoa lähestyä nuoria niin, että he tuntevat voivansa luottaa tulijoihin. Kielitaitokin auttaa ja kulttuurien tuntemus. Useimmissa nuorten porukoissa käytetään sekaisin monta kieltä. Ilta illan jälkeen kadulla tavataan samoja nuoria, jotka tulevat tutuiksi. Kun joku tuttu puuttuu porukoista, häntä osataan kysellä.

Ilta päättyy. Tänään Keban ja Omarin työpari kohtasi ja jututti viitisen kymmentä nuorta. Ainakin heille oli tänä iltana mahdollisuus antaa kontakti turvalliseen ja tuttuun aikuiseen Helsingin kadulla. Työ steissillä jatkuu taas huomenna.

Toimittaja: Anna Gustafsson

Kuvassa vasemmalta: Mustafa, Omar, Faris.

Leave a Comment