Ei ihan tavallinen kyttä

In Ajankohtaista by Anna Gustafsson2 Comments

”Partio 312, celsius-valmius. Tehtävä 612 Kontulan ostari, matkalla.”

Vanhempi konstaapeli Susanna Mara kertoo poliisin johtokeskukselle, että partioauto kaartaa nyt ulos Malmin poliisilaitoksen parkkihallista. Alkamassa on kolmihenkisen poliisipartion katuosuus illan 12-tuntisesta työvuorosta. Illalle on suunniteltu etukäteen reitti, jossa käydään eri paikoissa Itä-Helsingissä. Varsinaisia hälytystehtäviä ei tänään oteta, enemmänkin käydään katsomassa ketä kadulla liikkuu, jututetaan tuttuja nuoria ja puututaan mahdollisiin häiriöihin.

Vanhemmat konstaapelit Susanna Mara, Niklas Kråknäs ja Kristian Paavilainen kuuluvat Helsingin poliisin ennaltaehkäisevään ryhmään. Kristian ja Susanna toimivat lisäksi sosiaalisessa mediassa. Kaksi vuotta ennaltaehkäisevässä ryhmässä työskennellyt Susanna on nuorten keskuudessa niin tunnettu, että hänet pysäytetään usein vapaallakin juttelemaan. ”Sä et ole niin kuin muut poliisit”, on usein kuultu lause Susannan työstä. Kollegoja naurattaa Maran taito tuntea oman alueensa nuoret lempinimiä ja seurustelukumppaneita, myös entisiä, myöten.

Mara pyrkii paitsi juttelemaan ja neuvomaan, myös kuuntelemaan nuorta. Osan kanssa hän juttelee säännöllisesti monta kertaa viikossa kasvokkain tai netissä. Kun nuorten luottamus on ansaittu, saa heiltä myös tietoa liittyen alueen turvallisuuteen ja rikollisuuteen. Työhön kuuluu erityisesti alle 15-vuotiaiden rikosten selvittely.

Illan aluksi ajetaan tapaamaan yhteyttä ottanutta nuorta itä-helsinkiläisen R-kioskin pihalle. Poika on lähettänyt suoraan netissä viestin Maralle ja sanonut haluavansa puhua kahden kesken. Susanna nousee autosta ja vetäytyy juttelemaan. Ennaltaehkäisevä poliisin työ ei ole palokuntahommaa, kuvaa konstaapeli Niklas Kråknäs.

”Verrattuna tavalliseen keikkapartioon, ei ne jää kyselemään kuulumisia”, Kråknäs sanoo. ”Enemmän se on sitä, että selvitetään mitä on tapahtunut, kirjoitettaan sakko tai laitetaan tekijä koppiin. Sitten hoitamaan seuraavaa keikkaa. Meillä on aikaa ja työkaluja selvittää laajemmin nuoren tilannetta.”

Auto kaartaa Kallahden nuorisotalolle. Paikalla on paljon nuoria pelaamassa koripalloa. Tunnelma on iloinen ja tutut poliisit toivotetaan tervetulleiksi pelaamaan.

Ennaltaehkäisevässä työssä paljon tietoa eri alueilta tulee nuorisotaloilta, kouluista ja järjestöiltä. Kaikkien yhteistyö on tärkeää.

”Nuorille on tärkeää näyttää, että on käytettävissä. Silloin he ottavat yhteyttä, jos ongelmia tulee”, Susanna Mara kuvailee. Kallahden nuorisotalon koripallosalissa hän kiertää tervehtimässä kaikki paikalla olevat nuoret.

Kontulan ostoskeskuksen ja metroaseman lähistöllä on paljon ihmisiä liikkeellä. Nuorisoa, lapsia, päihtyneitä ja aggressiivisesti käyttäytyviä, juhlijoita ja katujen vaeltajia, kaikki ihmisryhmät sekoittuvat aukion perjantai-illassa. Alkon edustalla mies on menettänyt malttinsa, kun ei ole päässyt sisään liikkeeseen. Poliisin paikalle tulo rauhoittaa nopeasti.

Aseman lasten Walkers-bussi on parkkeerattu metroaseman suun viereen. Bussissa on lämmintä ja teetä ja kahvia on tarjolla. Nuoria on paljon, tavallisen illan aikana heitä käy jopa 50. Osa nujakoi, osa seuraa meininkiä vierestä. Yhdessä pöydässä on käynnissä Uno-peli. Kun konstaapeli Mara nousee sisään bussiin, alkaa käydä melkoinen kuhina. Nuorten kesken on kova kilpailu siitä, kuka saa istua poliisin viereen.

Maralla on aikaa jutella bussissa kaikkien kanssa ja vastata kysymyksiin.

Missä tilanteissa asetta käytetään? Oletko koskaan ampunut ketään? Ampuuko poliisi ensin jalkaan? Saanko kokeilla lamautinta? Kysymykset ovat Maran mukaan nuorilla usein samoja. Moni on myös katsonut poliisisarjoja ja Poliisit tosi-tv-sarjaa televisiosta, ja kyselee onko meno samanlaista tosielämässä.

”Miks tarvii olla gangsta, eihän tää Kontula edes ole mikään ghetto”, Mara nauraa. Ryhmä nuoria haluaa kokeilla, miltä tuntuu istua partioauton häkissä. Mara avaa ovet halukkaille koppiin. Ovien sulkeuduttua koputukset ulospääsyn merkiksi alkavat nopeasti.

”En mä tonne halua”, puhisee pipopäinen poika päästessään ulos.

Pienen tappelun hajottamisen jälkeen ostoskeskuksen ulkopuolella tulee muutama vanha tuttu nuori juttelemaan. Jutellaan perheen perustamisesta ja sen mukanaan tuomasta vastuusta. Hölmöilyt pitäisi jättää vähemmälle. Vaikka osa nuorista on tuttuja ikävistä kuvioista, useimmiten he eivät kanna kaunaa, Susanna Mara kertoo.

”Välillä oikein ihmettelen, kun otetaan kiinni hatkalaisia, viedään heidät takaisin laitokseen kesken parhaiden bileiden. Seuraavana viikonloppuna he saattavat ottaa iloisesti yhteyttä, että olisi kiva nähdä.”

Ennaltaehkäisevässä työssä on mahdollisuus pysyvästikin auttaa nuorta, kuvaa konstaapeli Kristian Paavilainen. ”Tietysti suunnan muuttuminen on monen tekijän summa, mutta poliisi voi olla siinä mukana, jos nuori esimerkiksi otetaan oikeaan aikaan kiinni ja katkaistaan syvempi rikoskierre. Verrattuna kenttätyöhön, meillä on paljon parempi mahdollisuus auttaa nuorta.”

Apua annetaan vaikka istumalla alas juttelemaan nuoren vanhempien kanssa. Joidenkin kanssa sovitaan kotiintuloajoista, ja jos nuori näkyy sen jälkeen kadulla, soitetaan vanhemmille heti.

Ostoskeskuksen parkkihallissa on kylmää ja kosteaa. Se on kuitenkin yhden nuorisoporukan vakiopaikka hengailla. Poliisit käyvät tarkistamassa, mikä meno siellä on. Ryhmä tupakoi rauhallisena ja vaihtelee kuulumisia. Yksi nuorista on aiemmin syyllistynyt rikoksiin, mutta on sittemmin kunnostautunut. Susanna kyselee koulunkäynnistä ja kannustaa käymään peruskoulun loppuun. Netissä hän on jo lähettänyt tälle nuorelle linkkejä kesätyömahdollisuuksista.

”Jos aiemmin rikoksia tehnyt nuori neuvoo toisia, että ei kannata säätää mitään, silloin koen onnistuneeni saamaan jotain aikaiseksi”, Mara toteaa.

Nää on ihan hyviä kyttiä, sanoo joukon pienikokoisin poika parkkihallin pimeydessä. Yksi nuorista haluaa kokeilla, miltä tuntuu olla käsiraudoissa. Raudoittaminen sujuu Maralta niin nopeasti, että kaikkia naurattaa.

Monesti Susanna Mara jatkaa illan aikana tapaamiensa nuorten kanssa keskustelua netissä. Silti toisinaan tulee pelko, onko tehnyt tarpeeksi.

”Monesti jään miettimään illan aikana kohdattuja nuoria, että olenko missannut jotain. Olisivatko he halunneet sanoa jotakin enemmän. Nuoria pitää kuunnella herkällä korvalla ja kysyä oikeita kysymyksiä. Monesti tulee mietittyä, mitä olisi voinut sanoa toisin.

Idän perjantai-ilta jatkuu. Walkers-bussista tulee tieto, että bussi on jouduttu sulkemaan tappelujen vuoksi. Lisäksi jo yhdeksän aikoihin Kontulan ostoskeskuksen vartijat joutuvat tyhjentämään kauppakeskuksen nuorista. Poliiseille tulee vinkki, että osa Walkers-bussissa tappeluun osallistuneista nuorista olisi siirtynyt Itäkeskukseen. Itäkeskukseen saavuttaessa partio tapaa tutut nuoret nopeasti. Mara nuhtelee ja lähettää heidät kotiin. Tällaisissa tapauksissa otetaan aina myös yhteyttä kotiin ja lastensuojeluun.

Kontulassa tavataan päihtyneitä nuoria, joilla on alkoholia. Poliisit kaatavat alkoholit maahan ja kirjoittavat päihdevalvontailmoituksen lastensuojeluun. Nuoret käyttäytyvät muuten asiallisesti, joten sakkoa ei tällä kertaa kirjoiteta.

Loppuyö kuluu tavoitellessa 17-vuotiasta etsintäkuulutettua. Konstaapelit Mara, Kråknäs ja Paavilainen jalkautuvat Malmintorin kauppakeskukseen. Joukko rauhallisesti käyttäytyviä nuoria viettää siellä aikaansa. Heidät lähetetään kotiin, sillä kello lähentelee jo yhtä.

”Vaikka pyrimme auttamaan nuoria, emme ole pelkästään mukavia. Itseäni huolestuttavat erityisesti 13-vuotiaat, jotka saavat pyöriä juoppojen ja narkkareiden seassa vielä yhdentoista aikaan illalla”, Mara sanoo.

Työvuoro päättyy. Kootaan illan tapahtumat ja mietitään, mitä jää seuraavaan vuoroon. Maraa mietityttää erityisesti illan aikana tapahtunut varhaisnuorten häiriköinti.

Tulee uusi ilta, uusi viikonloppu ja nuoret ovat taas liikkeellä. Tältä illalta partioauto viedään kuitenkin talliin. Auto pesuun ja poliisit pääsevät lähtemään kotiin.

Teksti ja kuvat: Anna Gustafsson