View Post

Kun puhutaan maahanmuutosta, puhutaan suomalaisuudesta

In Ajankohtaista, pakolaiset, rasismi, turvapaikanhakijat by Anna Gustafsson0 Comments

Olemme saaneet viime vuosien aikana todistaa, kuinka helposti keskustelu maahanmuutosta kärjistyy. Äänenpainot kiihtyvät välillä laittomuuksiin asti. Toisaalta keskustelun vastapuolikin voi olla näkemyksissään liian yksiulotteinen.

Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin tutkijatohtori Jouni Tilli sanoo, että maahanmuuttokeskusteluun liittyy vahvoja tunteita. Maahanmuutosta puhuttaessa keskustelun intensiteetti kovenee, koska samalla määrittelemme, mitä suomalaisuus on.

Maahanmuutosta puhuttaessa kerromme samalla, mikä suomalainen on, mistä suomalaisessa identiteetissä on kyse. Tämä keskustelu on selvästi lisääntynyt sen myötä, että meille on tullut uusia suomalaisia. Tuttu ja turvallinen on muutoksessa.

Tutkijatohtori Jouni Tilli, Helsingin yliopisto.

Hallinnan tunne kadoksissa

Globalisaatioon ilmiönä kuuluu, että maailmanpolitiikan valtasuhteet, nousevien talousmaiden tulo maailmanmarkkinoille ja eriarvoistumisen lisääntyminen maailmassa vaikuttavat kaikkiin maihin, myös Suomeen. Moni kehityskulku ei ole hallinnassamme, vaikka näkisimme sen seuraukset arkisessa elämässämme. Ihmisille maailma näyttäytyy helposti hallitsemattomana ja ennakoimattomana. Tämä näkyy myös maahanmuuttokeskustelussa.

Maahanmuuton uhkakuvista puhuttaessa tutkija Jouni Tillin mukaan on tavallista kuvata ilmiötä hallitsemattomana: puhutaan pakolaistulvasta, -vyörystä, -kriisistä tai vaikkapa vääjäämättömästä islamisaatiosta, joka maahanmuutosta seuraa.

On mielenkiintoista, miten esimerkiksi Britannian Brexit-kansanäänestyksen ja presidentti Trumpin vaalimenestyksen voittaja-argumenttina voi nähdä nimenomaan hallinnan palauttamisen. Brexit-äänestyksessä ”Take back control” voitti ohi EU:ssa pysymistä puolustaneen ”Stronger in” – argumentin. Samoin presidentti Trump voitti lupaamalla palauttaa Amerikan suuruuden, Hillary Clintonin eteenpäin yhdessä – slogania vastaan.

Hallinnan tunteen palauttamiseen vetoaminen on vahva retorinen ase. ”Politiikassa on paljolti kyse vapauden ja kontrollin välisestä tasapainoilusta”, tutkija Jouni Tilli kuvaa.

Yksi tapa puhua muita parempi?

Tutkija Jouni Tilli on tutkinut suomalaispoliitikkojen maahanmuuttoretoriikkaa käymällä läpi heidän eduskuntapuheitaan, blogikirjoituksia ja haastatteluja. Tilli erottaa poliitikkojen puheessa maahanmuutosta kolme erilaista puhetapaa: puhutaan talouden näkökulmasta, uhkakuvista tai turvapaikanhakijoiden inhimillisestä hädästä. Moni keskustelutyyli on sama Euroopassa maasta toiseen. Tutkijan objektiivisuudella Tilli korostaa, ettei mikään puhetapa ole toista parempi tai ylevämpi.

Tutkija Tilli vierastaa näkemystä, jossa ihminen nähdään vain taloudellisena tekijänä: ihmisen arvoa ei pitäisi mitata sillä, kuinka paljon hän tuottaa hyvinvointivaltion tarpeisiin. Maahanmuutosta puhuttaessa ääripäät näkevät maahanmuuttajan joko taloutemme pelastajana tai kotouttamisen liian kalliina yhteiskunnalle.

On tavallista, että maahanmuuttajia ei julkisessa keskustelussa nähdä itse aktiivisina toimijoina. Heillä on monesti välineellinen rooli. Osa poliitikoista käyttää puhetta maahanmuutosta jopa hyödyttääkseen oman puolueensa menestystä. Tutkija Tilli sanoo, että on myös tavallista, ettei maahanmuuttajia nähdä yksilöinä, vaan massana johon liitetään keskustelussa monenlaisia pelkoja.

Vastuullista keskustelua

Tutkija Tilli myöntää, että maahanmuuttokeskustelu on Suomessa ollut räiskyvää. Tutkija on kuitenkin optimisti: ylilyönneistä huolimatta keskustelu on koko ajan laajentunut ja mennyt eteenpäin. Monenlaisilla äänillä on rooli julkisessa keskustelussa, mutta vastuu pitäisi tuntea. Maahanmuutto on ilmiönä monimutkainen ja houkutus yksinkertaistaa on suuri. Vähitellen on myös pystytty erottamaan politiikan kritiikki henkilökohtaisuuksista.

Kaikkien, myös median pitää tuntea vastuunsa. Jos keskustelu perustuu karikatyyreille, se alkaa edustaa totuutta vaikkapa sellaisille ihmisille, joilla ei ole omakohtaisesti mitään kokemusta maahanmuuttajista.

Tutkija Jouni Tilli, Helsingin yliopisto.

Puhe on politiikkaa

Tutkija Jouni Tilli muistuttaa, että maahanmuuttopuheella tehdään politiikkaa myös muualla. Suomen lisäksi talousnäkökulma on korostunut esimerkiksi Japanissa, jossa on varsin vähän maahanmuuttajia, perinteisesti yhtenäinen väestö ja suuri julkinen velka.

Toinen mielenkiintoinen esimerkki on kauttakulkumaa Serbia. Siellä on korostettu sitä, että pakolaiset ovat vain läpikulkumatkalla, joten he eivät tule niin sanotusti kalliiksi. Serbiassa pakolaisia on voitu avustaa ja samalla korostaa, miten EU:hun pyrkivä Serbia on eurooppalaisempi kuin monet EU-maat.

Helsingin yliopiston tutkijatohtori Jouni Tilli muistuttaa, että puhe ei ole vain puhetta. Retoriikka vaikuttaa suoraan myös siihen, miten ihmiset käyttäytyvät. Puheesta seuraa ihmisen taustasta ja näkökulmasta riippuen reaktio, vaikkapa kun kohtaa arjessa maahanmuuttajataustaisen ihmisen. Tutkija Tilli sanoo, että muureja rakentamalla ei ratkaista mitään. ”Ihmisten liikkuminen lisääntyy koko ajan, myös suomalaisten. Meillä pitää olla sellainen ilmapiiri, että täällä on hyvä olla”, tutkija Tilli painottaa.

Toimittaja: Anna Gustafsson

Artikkelin lähteinä käytetty tutkija Jouni Tillin haastattelun lisäksi hänen kirjoitustaan Politiikasta-lehdessä. http://politiikasta.fi/talousapuja-elintasosurffareita-ismaelin-jalkelaisia-maahanmuuttajat-poliittisessa-retoriikassa/ Lisäksi taustana keskustelutilaisuus Helsingin yliopiston Tiedekulmassa 26.1.2017. Keskustelemassa olivat Jouni Tillin lisäksi yliopistonlehtori Tapio Nykänen Lapin yliopistosta sekä kansanedustajat Simon Elo (ps.) ja Ozan Yanar (vihr.).

 

 

 

View Post

Paperittomat rikosten uhreina

In Ajankohtaista, ihmiskauppa, pakolaiset, poliisi, turvapaikanhakijat by Anna Gustafsson0 Comments

Miltä elämä Suomessa näyttää sellaisen silmin, jolle jokainen päivä tarkoittaa pelkoa ja piileskelyä? Suomi on vaikea maa oleskella ilman virallisia papereita.

Suomessa hyvinvointiyhteiskunnan tukiverkosto ulottuu pitkälle, mutta apua saadakseen on pystyttävä todistamaan muun muassa henkilöllisyytensä aukottomasti. Jotta voi hankkia asunnon, ottaa vastaan työpaikan tai saada terveydenhoitoa, paperien oltava kunnossa. Suomessa ihminen ilman maassaoloon oikeuttavia papereita on hyvin turvaton ja altis monenlaiselle hyväksikäytölle.

Paperittomaksi voi päätyä monesta syystä. Voi olla esimerkiksi opiskelija, jonka viisumi menee umpeen. Joku toinen voi olla kotoisin EU-maasta ja Suomessa laillisesti, mutta hänellä ei ole vakuutusturvaa sairauden varalle.

Paperittomien määrää Suomessa on vaikea arvioida. Vielä muutama vuosi sitten poliisi tapasi vuosittain kolmisen tuhatta ihmistä, jotka oleskelivat Suomessa ilman tarvittavia maassaolopapereita. Nyt luvun oletetaan olevan kasvussa.

Paperittomat alttiita rikoksille

Parin viime vuoden aikana Suomeen on saapunut yli 37 000 turvapaikanhakijaa. Viime vuonna hieman yli puolet turvapaikkahakemuksista hylättiin. Osa kielteisen turvapaikan saaneista jää maahan, eräänlaiseen välitilaan, josta on vaikea päästä eteenpäin.

Viime vuoden lopussa vajaa 4 000 ihmistä oli kadonnut vastaanottojärjestelmästä. Suuri osa heistä on jatkanut matkaansa etsimään turvapaikkaa jostakin muusta Euroopan maasta. Osa on palannut alkupisteeseen, maahan josta on jo kerran paennut.  Osa piileskelee Suomessa. Palautusjonossa on noin tuhat ihmistä.

Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg aloitti nykyisessä tehtävässään kolme vuotta sitten, työskenneltyään sitä ennen vuosia maahanmuuttokysymysten parissa. Åberg on huolestunut paperittomien asemasta rikosten uhreina. Paperittomat ovat alttiita monenlaiselle hyväksikäytölle, varkauksille, petoksille, viharikoksille, väkivallalle tai he joutuvat työskentelemään laittomissa olosuhteissa. Paperittoman henkilön kynnys ottaa yhteyttä poliisiin on kuitenkin hyvin korkea. Heillä ei ole taustastaan johtuen luottamusta viranomaisiin.

Paperittoman ei ole helppoa kertoa rikoksista poliisille, koska siihen liittyy aina pelko maasta poistamisesta. Oikeusprosessi on myös pitkä, eikä tietoa toimeentulosta sinä aikana ole. Voi myös joutua käännytetyksi kesken oikeusprosessin. Paperittomia rikosten uhreina ei ole erityisesti huomioitu, ainoastaan ihmiskaupan uhrien on oikeusprosessin vuoksi mahdollisuus saada tilapäinen oleskeluoikeus.
Leena-Kaisa Åberg, Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja.

Kannattaako rikos ilmoittaa?

Paperittomilla rikosten uhreilla ei ole selkeää kuvaa siitä, miksi rikoksen ilmoittaminen kannattaa. Esimerkiksi työelämässä rikoksen uhriksi joutuneen kohdalla on mahdollista, että oleskelulupa on sidoksissa työpaikkaan. Jos alkaa käräjöidä työnantajaa vastaan, todennäköisesti menettää työpaikkansa, ainoan mahdollisuuden pysyä maassa. Taustalla voi olla myös sukulaisuussuhde, jolloin ilmoittaminen on entistä vaikeampaa.

Jos taas kyse on lähisuhdeväkivallasta, uhrin maassaololupa saattaa perustua avioliittoon väkivaltaan syyllistyneeseen puolison kanssa. Tällöin ilmoittaminen on vaikeaa ja siihen liittyy pelkoa esimerkiksi lasten menettämisestä.

Uhrin motivoiminen on vaikeaa. Esimerkiksi ihmiskauppatapauksissa rikoksen todistaminen on vaikeaa. Jos rikosnimike prosessin aikana muuttuukin ihmiskaupasta esimerkiksi kiskonnan tapaiseksi työsyrjinnäksi, uhrin asema rikosprosessissa muuttuu heikommaksi, eikä varmuutta oleskeluluvasta ole.
Leena-Kaisa Åberg, Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja.

Leena-Kaisa Åberg kertoo esimerkkinä Hollannin mallista, jossa paperiton uhri voi tehdä rikosilmoituksen pelkäämättä pidättämistä. Poliisin ja maahanmuuttoviranomaisten välillä on tällöin eräänlainen palomuuri. Lisäksi voisi olla käytössä tilapäinen oleskelulupa, jos auttaa viranomaisia rikoksen selvittämisessä. Oikeusprosessin aikana pitäisi myös olla oikeus majoitukseen ja toimeentuloon.

Paperittomien asemaa puolustaakseen jokainen meistä voi omalta osaltaan pitää silmänsä auki. Esimerkiksi ravintola- tai rakennusalalla voi törmätä työntekijöihin, jotka työskentelevät huonoissa oloissa ylipitkiä tunteja. Tapauksista kannattaa ilmoittaa poliisille.

Paperiton henkilö on oikeutettu Suomessa joihinkin palveluihin. Tällaista apua on esimerkiksi suoja turvakodissa, akuutti terveydenhuolto tai psyykkinen tuki. Rikosuhripäivystyksen neuvonta- ja tukipalvelu on sekin avointa ja ilmaista kaikille.

Toimittaja: Anna Gustafsson

Kuva: Minna Manninen

APUA paperittomille:

Terveydenhoitoa:

Terveydenhoitoa paperittomille on tarjolla viidessä kaupungissa. Global Clinic on vapaaehtoisvoimin toimiva klinikka, jonka tarkka sijainti kussakin paikassa on salaisuus. Global Clinic on ilmainen ja auki kaikille kansalaisuuteen tai oleskelustatukseen katsomatta. Henkilökuntaa sitoo ehdoton vaitiolovelvollisuus.

Yhteystiedot:

Helsinki: globalclinic.finland@gmail.com, puh. +358 44 9774547

Turku: globalclinicturku@gmail.com, puh. +358 46 6251412

Joensuu: puh. +358 46 5900186

Oulu: paperittomat@odl.fi

Tampere: globalclinic.tampere@gmail.com

Lakineuvoa:

Pakolaisneuvonnan lakimies päivystää maanantaisin ja torstaisin kello 14–16 numerossa +358 45 237 7104.  Numerosta voi kysyä neuvoja ja ohjeita. Lakimiehelle voi myös lähettää sähköpostia osoitteeseen paperittomat@pakolaisneuvonta.fi.

Tukea ja neuvoa rikosten uhreille:

Rikosuhripäivystyksen auttava puhelin päivystää maanantaista tiistaihin klo 13–21 ja keskiviikosta perjantaihin 17–21 numerossa 116 006. Juristi päivystää maanantaista torstaihin klo 17–19 numerossa 0800 161 177.

View Post

Suomen kieli – minun kieli?

In Selkosuomi by Anna Gustafsson0 Comments

Nuori puhuu koulussa ja ystävien kanssa suomea. Kotona hän puhuu vanhempien kanssa toista kieltä. Onko hän silti suomenkielinen? Entä jos ei puhu vielä hyvin suomea, onko silloin ”kielitaidoton”?

Maahanmuuttajanuori voi joutua miettimään näitä kysymyksiä.

Tutkija Heini Lehtonen vietti yli vuoden Itä-Helsingissä kouluissa tutkimassa. Hän tutki nuorten käyttämää kieltä. Uusi tutkimus on alkanut. Nyt halutaan muuttaa sitä, mitä ajattelemme kielestä.

Monikielisyys opettaa

Tutkija Heini Lehtonen ja muut tutkijat ovat käyneet koulussa monissa luokissa. Yhdessä luokassa oli 22 oppilasta. Heillä oli 15 eri ensikieltä. Luokassa oppilaat saivat kokeilla toisten kieliä. He opettelivat uusia sanoja vieraalla kielellä. Luokassa oli poika, joka oli tullut Suomeen vähän aikaa sitten. Hän sai opettaa muille arabian kielisiä sanoja. Hän tunsi itsensä ylpeäksi taidostaan.

Tutkija Heini Lehtonen sanoo, että kaikkien nuorten pitää tuntea oma kieli tärkeäksi. Kun muut haluavat oppia kieltä, nuori ajattelee, että oma kieli on tärkeä.

Kun luokassa on monta kieltä, oppilaat oppivat tärkeitä taitoja, sanoo tutkija Heini Lehtonen.

Jos on tottunut erilaisiin ihmisiin, ei pelkää vieraita kieliä. Osaa myös toimia silloin, kun ei ole yhteistä kieltä.

Suomen kielen arabialaiset lainat

Kielentutkija Heini Lehtonen muistuttaa, että kieli muuttuu koko ajan. Suomen kielessä on sanoja muista kielistä. Sanoja on tullut esimerkiksi Ruotsin ja Venäjän kielistä. Uudet sanat tulevat kieleen ihmisten kautta. Kun opitaan uusi asia, opitaan myös uusia sanoja. Esimerkiksi kun opittiin hoitamaan eläimiä, otettiin uusia sanoja suomen kieleen. Venäjän kielestä otettiin monta kirkkoon liittyvää sanaa.

Englannin kielestä on tullut paljon sanoja tietokoneiden kautta. Nuoret käyttävät jo sanoja Somalian kielestä. Tutkija Heini Lehtonen miettii, mitä ajattelemme 200 vuoden päästä. Nyt Helsingin vanha murre, eli stadin slangi on arvostettu. Sitä suojellaan. Suojellaanko tulevaisuudessa helsinkiläisten nuorten kieltä samalla tavalla?

Hyväksytään erilainen suomi

Suomessa vaaditaan usein, että osaa hyvin suomen kieltä. Tutkija Heini Lehtonen toivoo, että hyväksymme monenlaiset tavat puhua suomea.

”Erilaisen suomen kielen kuuntelemiseen tottuu. Usein ajattelemme, että jos joku puhuu eri tavalla, hän ei osaa suomea. Suomea voi kuitenkin käyttää monella tavalla.”

Monikieliset nuoret joutuvat myös liian usein todistelemaan suomalaisuuttaan.

Yksikielisessä ympäristössä kasvaneen ihmisen on vaikea ymmärtää monikielistä nuorta.

”Suomessa ajatellaan, että suomalainen voi olla vain yhdennäköinen. Ajatellaan, että jos näyttää muulta, ei varmaan puhu suomeakaan”, tutkija Heini Lehtonen sanoo.

Tämä artikkeli on selkokieliseksi muutettu versio alkuperäisestä artikkelista. Selkokieli on yksinkertaista, selkeää suomen kieltä. Voit lukea alkuperäisen artikkelin Safe stadin etusivulta. 

Toimittaja: Anna Gustafsson

 

View Post

Suomen kieli – minun kieli?

In Ajankohtaista by Anna Gustafsson0 Comments

Jos puhuu koulussa ja kavereiden kanssa suomeksi, mutta kotona vanhempien kanssa jotain muuta kieltä, saako kutsua itseään suomenkieliseksi? Entä jos on vasta tullut Suomeen, eikä vielä osaa suomea, mutta puhuu sujuvasti vaikka viittä muuta kieltä, onko silloin ”kielitaidoton”? Nämä ovat kysymyksiä, joita maahanmuuttajanuori voi Suomessa kohdata.

Heini Lehtonen vietti väitöskirjaansa tehdessään yli vuoden itä-helsinkiläisissä kouluissa tutkien monikulttuuristen nuorten käyttämä kieltä. Parhaillaan on käynnissä uusi tutkimushanke, nimeltään Itä-Helsingin uudet Suomen kielet, jossa halutaan uudistaa käsitystämme siitä, mitä kielitaito on. Samalla halutaan lisätä kielitietoutta.

Monikielisyys opettaa

Heini Lehtonen kollegoineen on vieraillut esimerkiksi itä-helsinkiläisessä koululuokassa, jossa 22 oppilaan joukossa on 15 eri ensikieltä. Luokan oppilaiden kanssa on kokeiltu toisten kieliä, opeteltu itselle vierasta ja uutta kieltä, esimerkiksi kyrillisiä aakkosia ja venäjää. Vasta luokkaan tullut arabiankielinen poika puolestaan sai toimia opettajana toisille ja loistaa näyttämällä taitojaan, joita muilla ei ollut.

Kaikille nuorille olisi tärkeää antaa kokemus siitä, että oma kieli on tärkeä. Tämä syntyy esimerkiksi siitä, että toiset haluavat oppia kieltä. Monikielisessä luokassa oppilaat oppivat tärkeitä taitoja tulevaisuuden varalle, sanoo tutkija Heini Lehtonen.

”Tulevaisuuden työelämässä pitää pystyä toimimaan erilaisista taustoista tulevien, erilaisten ihmisten kanssa. Monikielisyyteen tottunut ei pelkää sellaista tilannetta, jossa ympäristössä on kieli jota ei itse osaa”, Heini Lehtonen kuvaa. Monikulttuurisesti osaava tietää, miten toimia esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa yhteistä kieltä ei ole.

Suomen kielen arabialaiset lainat

Kielentutkija Heini Lehtonen muistuttaa, että kieli on jatkuvassa muutoksessa. Suomen kieleenkin on tullut lainasanoja kautta aikojen milloin Baltiasta, milloin Ruotsista tai Venäjältä. Hän on itse tutkinut alun perin arabiankielistä ilmaisua, joka on yleistynyt nuorilla Euroopan kaupungeissa. Kyseessä on arabiankielen sana wallahi, joka tarkoittaa suunnilleen ”vannon jumalan nimeen”. Tästä on levinnyt nuorten tapa käyttää sanoja luvata ja vannoa uudella tavalla, osoittamassa puhujan suhtautumista asiaan tai edellä sanottuun.

Uudet sanat ja ilmaisut leviävät kieleen, kun ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa. Heini Lehtonen kuvaa, kuinka aiemmin esimerkiksi eläintenhoidon omaksuminen toisesta kulttuurista toi sen alan sanastoa suomen kieleen. Venäjältä puolestaan omaksuttiin paljon kirkkoon liittyviä sanoja.

Viimevuosilta voidaan nähdä englantilaisten sanojen leviäminen osaksi kieltämme IT-alan kautta. Nuorten käyttämään suomen kieleen on jo tullut ilmaisuja somalista. Tutkija Heini Lehtonen miettii esimerkiksi stadin slangin asemaa nykyään: slangia arvostetaan ja suojellaan. Voisiko suomen kieleen omaksutuilla somalivaikutteilla olla samanlainen asema helsinkiläisten omana kielenä vaikkapa 200 vuoden päästä?

Hyväksytään erilainen suomi

Suomen kielen osaaminen on edelleen avain monella tavalla päästä osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Kielitaitoa ei saisi kuitenkaan käyttää aseena sulkea toisia ulkopuolelle. Tutkija Heini Lehtonen toivoo, että oppisimme hyväksymään monenlaiset tavat puhua suomea.

”Erilaisen suomenkielen kuunteleminen on tottumiskysymys. Usein ajattelemme, että jos joku puhuu eri tavalla, hän ei osaa suomea. Olisi hyvä laventaa käsitystämme siitä, mitä suomen kielitaito on. Suomea voi käyttää monella tavalla.”

Monikieliset nuoret joutuvat myös liian usein todistelemaan suomalaisuuttaan.

”Yksikielisessä ympäristössä koko elämänsä pyörineen on vaikea käsittää sitä, että joku joutuu jatkuvasti todistelemaan suomenkielisyyttään”, Heini Lehtonen sanoo. ”Tätä tapahtuu kuitenkin esimerkiksi somalinuorille. Suomessa vielä elää vahvasti ajatus että suomalainen voi olla vain yhdennäköinen ja jos näyttää muulta ei varmaan puhu suomeakaan.”

Toimittaja: Anna Gustafsson

Kuva: Elisa Seppänen

 

 

 

 

View Post

Erilaisuus on kauneutta

In Ajankohtaista, Maahanmuuttajanuoret by Anna Gustafsson0 Comments

Mallitoimisto Azzurro Helsingin Töölössä on aikaisin aamulla hiljainen. Toimiston omistaja Tomi Jäderholm on syventynyt katsomaan Karina Minayevan uusia kuvia. Karina, 17 aloitti mallin työt jo 13-vuotiaana. Ammatti on ollut hänen haaveensa lapsesta asti.

Azzurron listoilla on vuodesta riippuen 200 – 300 mallia. Toimisto on erikoistunut löytämään aina asiakkaalle sopivia mainoskasvoja, listoilla on monenlaisia ja – näköisiä malleja. Toimisto välittää myös paljon ulkonäöltään tyypillisestä kantasuomalaisesta eroavia malleja. Asiakkaiden toiveet ovat vuosien varrella muuttuneet, kertoo Tomi Jäderholm.

”Kun toimisto aloitti vuonna 1994, kysyttiin vielä paljon klassisia suomalaisia henkilöitä. Nokian kansainvälisyys muutti paljon. Yhtäkkiä vientiyritykset alkoivat kysyä kansainvälisiä kasvoja.”

Tomi Jäderholm sanoo, että myös suomalaisille tehtävässä mainonnassa on nykyään laajempi kirjo ihmisiä. Silti kohuja tulee silloin tällöin. Felix sai palautetta, kun sen mainoksessa esiintyi tummaihoinen suomalaistyttö kertomassa suomalaisuudestaan. Toisaalta osa mainostajista ei välitä palautteesta, vaan haluaa nimenomaan viestiä kansainvälisyydestä ja monikulttuurisuudesta.

Kolmen kulttuurin kasvatti

Krimillä syntynyt Karina muutti Suomeen vanhempineen lapsena. Karinan vanhemmat ovat puoliksi venäläisiä, puoliksi ukrainalaisia. Suomessa kasvanut Karina sanoo, ettei osaa vastata, jos kysytään onko hän venäläinen.

”Kun kysytään olenko venäläinen vai ukrainalainen, en osaa vastata. Käyn Suomessa koulua, mutta puhun venäjää. Olen asunut sekä Venäjän, että Ukrainan kulttuurissa.”

Venäläisyydestä Karina on saanut kuulla joskus luokassakin. Jotkut ovat sanoneet, että tietty yllytyshulluus kuuluu venäläisyyteen. Muitakin ennakkoluuloja on, mutta Karina sanoo, ettei ole joutunut puolustelemaan taustaansa. Enemmänkin se on ollut etu.

”Liikun luontevasti eri kulttuurien välillä ja tästä muuntautumiskyvystä on paljon hyötyä mallin työssä. Myös stressitilanteissa pystyn sopeutumaan ehkä paremmin kuin joku toinen”, Karina kuvaa.

Kuka saa olla kaunis?

Tomi Jäderholm sanoo, että muotimaailmassa skandinaavisuus on nyt pinnalla, mutta tärkeintä on silti persoonallisuus. Kauneuden kanssa päivittäin tekemisissä oleva Jäderholm jää pohtimaan pitkään kysymystä siitä, minkälainen ihminen saa Suomessa olla kaunis.

”Kauneudelle ei ole olemassa määritelmää. Monesti se, että on tyytyväinen itseensä, heijastuu säteilynä ja se on osa kauneutta.”

Myös malli Karina sanoo, että mallin töitä saadakseen on paras olla oma itsensä.

”Mallina erottuvasta ulkonäöstä on ehdottomasti hyötyä. Mallina oleminen on sitä että jää ihmisten mieleen. Asiakas valitsee juuri sinut, koska erotut muista”, Karina kuvaa.

 

 

 

View Post

Kreikan leireillä lunta ja pakkasta

In Ajankohtaista, pakolaiset, turvapaikanhakijat by Anna Gustafsson0 Comments

Nea Kavalan pakolaisleirissä Kreikan ja Makedonian rajalla on satanut lunta jo kaksi päivää ja tuloksena on reilu talvikeli. Leirin vesiputket ovat jäätyneet, mikä on tehnyt käyttöveden saamisen peseytymiseen ja vessoihin hankalaksi. Kylmyydestä ei tällä leirillä kuitenkaan juuri kärsitä, sillä ihmiset asuvat lämmitetyissä talvikonteissa. Nea Kavalan asukkaat ovat suurimmaksi osaksi lapsiperheitä Syyriasta. Leirillä asuu 500–600 ihmistä.

Sen sijaan hiukan isommalla Kordelian pakolaisleirillä Thessalonikissa osa ihmisistä on edelleen telttamajoituksessa. Luntakin on tullut siellä enemmän, lähes metrin. Lunta Kordeliassa on niin paljon, että liikkuminen on hankalaa. Isompi ongelma on kuitenkin pakkanen. Niin Euroopan komissio kuin YK:kin on moittinut olosuhteita Kreikan leireillä, eikä Kordelian leiri ole ainoa, jossa asutaan teltoissa.

Nea Kavalan ja Kordelian pakolaisleireillä on Suomen Punaisen Ristin perusterveydenhuollon klinikat.

FRC_greece-6796

Pakolaisia saapumassa Kreikkaan. Kuva: Jarkko Mikkonen/SPR

Monen hoito katkennut

Suomen Punaisen Ristin telttaklinikalla työskentelevä lääkäri Lotta Korhonen on jo toisella yli kuukauden työkeikalla Kreikassa. Pakolaiset hakevat klinikalta apua perusvaivoihin, kuten flunssaan, päänsärkyyn tai vatsakipuun, hän kertoo. Jonkun verran on myös paleltumia tai palovammoja kylmän sään vuoksi. Pitkäaikaissairaissa näkyy, että he tulevat maista, joissa ei ole ollut toimivaa perusterveydenhoitoa.

”Näemme täällä esimerkiksi hoitamatonta diabetesta tai muita sairauksia joiden hoito on katkennut sodan tai levottomuuksien vuoksi”, lääkäri Lotta Korhonen kuvaa. ”Lapsilla perusrokotukset ovat jääneet väliin. Syksyllä toteutimmekin ison rokotusohjelman ja rokotimme lapset täällä kahteen kertaan.”

NEA KAVALA Behandeln Babys 160401-2852

Potilaat odottavat hoitoa Nea Kavalan pakolaisleirillä. Kuva: René Schulthoff/SPR

Kreikassa on kaikkiaan kymmeniä leirejä eri puolilla maata. Miljoona ihmistä on kulkenut Kreikan läpi vuoden 2015 jälkeen. Eurooppaan on tullut sotaa ja levottomuuksia pakenevia ihmisiä, perheitä ja lapsia. Parhaillaankin Kreikan leireillä on noin 60 000 ihmistä.

Traumat paljastuvat oireiden takaa

Turvapaikanhakijat saapuvat leireille väsyneinä, usein pitkän ja vaarallisen matkan uuvuttamana. Moni kärsii sotatraumoista, kaikki ovat joutuneet jättämään kotinsa, omaisuutensa ja kotimaansa.

Lääkäri Lotta Korhonen kuvaa, että pienten vaivojenkin takaa saattaa paljastua muuta.

”Ihmiset saavat toistuvasti tulla pienen oireen vuoksi. Kaikki potilaat ovat jossain määrin kokemustensa kuormittamia, mutta pyrimme poimimaan ne, jotka ovat erityisen stressaantuneita. Meillä on heille psykologista tukea tarjolla.”

Työ auttaa ymmärtämään turvapaikanhakijoita

Pakolaisleirillä työskentely on lääkäri Lotta Korhoselle avannut uudella tavalla niiden ihmisten tilannetta, jotka tulevat Suomeen turvapaikanhakijoina. Lääkäri Korhonen kuvaa, kuinka monella on takanaan kahden tai kolmenkin vuoden pakomatka. He ovat leirissä, eivät voi palata kotimaahansa, mutta eivät myöskään pääse eteenpäin. Turhautumista ja väsymystä jatkuvaan epävarmuuteen ja odottamiseen on paljon, lääkäri Lotta Korhonen sanoo.

”Työkokemus leirillä on auttanut paljon paremmin ymmärtämään näitä ihmisiä. Hahmottaa paljon paremmin mistä he ovat lähteneet. Koko Syyrian sodan tilanne ja mitä se tarkoittaa realisoituu tässä kun katsoo ja tapaa näitä ihmisiä.”

Lääkärinä Lotta Korhonen hoitaa jopa 50 potilasta päivässä. Osa ihmisistä jää mieleen, Korhonen kuvaa miettivänsä joskus, kuinka heidän tarinansa jatkuu. Omaa jaksamistaan hän hoitaa urheilemalla.

”Palautumiseen täytyy kiinnittää huomiota. Käyn töiden jälkeen lenkillä ja puran sillä tavalla päivän aikana päähän kertyneitä asioita.”

Toimittaja: Anna Gustafsson

 

 

View Post

Uusi vuosi, uusi alku – koulutuksella työelämään

In Ajankohtaista, Maahanmuuttajanuoret, Työ by Anna Gustafsson0 Comments

Koulupäivä on ohi. Olga, 25 on hiukan väsynyt, mutta päivä on ollut mielenkiintoinen. Päivän aikana on käyty läpi asioita ruokahygieniasta ja Fazerin edustaja on käynyt puhumassa opiskelijoille työturvallisuudesta. Olga Maximova opiskelee Suomen Diakoniaopiston ja Fazerin yhteisessä koulutuksessa, jonka Fazer järjestää 125-vuotisjuhlansa kunniaksi. Samalla juhlitaan myös 100-vuotiasta Suomea.

Meneillään on toinen kierros koulutusta, ensimmäiset opiskelijat aloittivat jo elokuussa viime vuonna. Olga pääsi aloittamaan loppuvuodesta. Koulutukset ovat herättäneet paljon kiinnostusta. Kaiken kaikkiaan hakemuksia on tullut yli 600.

”Venäläinen ystäväni kertoi minulle tästä koulutuksesta. Hänkin haki paikkaa, mutta ei valitettavasti päässyt. Olin tosi iloinen kun tulin valituksi, sillä hakijoita oli paljon”, Olga kertoo. Olgan kanssa samaan ryhmään valittiin opiskelemaan 22 opiskelijaa.

Fazerin tavoitteena on kouluttaa yhteistyössä Helsingin Diakonissalaitoksen ja ELY-keskuksen kanssa yhteensä 125 henkilöä, jotka ovat kohdanneet vaikeuksia työllistyä. Joukossa on myös nuoria pitkäaikaistyöttömiä ja maahanmuuttajia. Fazer tarjoaa kaikille koulutettaville työssäoppimispaikan.

Vakituinen työ toiveena

Olgalla on nuoresta iästään huolimatta jo työkokemusta. Hän on opiskellut puutarha-alalla ja ollut töissä kukkakaupassa. Suomeen hän tuli 17-vuotiaana Venäjän Karjalan Kotkatjärveltä. Valitettavasti työelämästä Suomessa on myös huonoja kokemuksia.

”Siivousfirma, jossa olin töissä, meni konkurssiin ja minulla jäi palkkaa saamatta. Olin sen jälkeen lentokentällä vuokratyöfirman kautta ravintola-alalla. Minulle tarjottiin määräaikaisuuksia, mutta sitten työt loppuivat”, Olga kertaa.

Pienen lapsen äitinä Olga kantaa isoa vastuuta, ja toivoo koulutukselta ennen kaikkea vakituista työtä.

”Haluan saada vakituisen työpaikan, missä voisin olla toistaiseksi. En haluaisi enää juosta sinne tänne ja hakea töitä. Kun on pieni lapsi, on aina vaikea järjestää asiat päiväkodin kanssa. Epävarmuus on myös raskasta. Ystäväni on Fazerilla töissä ja häneltä olen kuullut hyviä asioita firmasta ja eduista.”

img_0134

Olga ja catering-alan opettaja Mari Kahila Suomen Diakoniaopistosta. 

Fazerille positiivista palautetta

Fazerilla työssäoppimistehtävät ovat erilaisia ravintolatöitä tai esimerkiksi hyllyttämistä, pakkaamista, kuljetusta, varastointia ja asiakaspalvelua. Koulutus suuntautuu tehtävien mukaan. Kun taidot ja kokemus kasvavat, tehtävät voivat muuttua. Fazer rekrytoi tavallisesti tuhannen ihmisen vuositahtia, mutta osaavaa työvoimaa tarvitaan jatkuvasti.

Ensimmäiset opiskelijat ovat jo olleet Fazerin eri toimipisteissä töissä. Palaute on ollut positiivista, kertoo Fazerin henkilöstöjohtaja Mika Videman.

”Kun ensimmäiset ryhmät ovat nyt olleet työpaikalla palaute sekä heiltä, että esimiehiltä on ollut positiivista. Esimiehet sanoneet, että työntekijät ovat hyviä tyyppejä.  Alkumetrit näyttävät hyvältä, vaikka meillä onkin vielä paljon töitä. Eihän tämä onnistuisi, ellei meidän oma henkilöstö olisi sitoutunut. Olen saanut Fazerin työntekijöiltä viestiä, että he ovat ylpeitä siitä, että Fazer on mukana.”

Koulutusjakso kestää kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen. Koko hankkeen kestoksi on arvioitu kaksi vuotta, eikä vielä ole tiedossa minne kaikkialle Fazerin toimipisteisiin koulutetut tulevat työllistymään. Kolme ensimmäisestä koulutettujen ryhmästä sai jo työtä muualta. Henkilöstöjohtaja Mika Videman toivoo, että muut firmat innostuvat Fazerin kokemusten perusteella tekemään samanlaisia työllistämisprojekteja esimerkiksi nuorille.

Teksti ja kuvat: Anna Gustafsson

 

 

View Post

Uusia kokemuksia Musiikkitalossa

In Selkosuomi by Anna Gustafsson0 Comments

Orkesterin viritysääni kaikuu Musiikkitalon suuressa salissa. Viimeinen harjoitus ennen illan konserttia alkaa. Ohjelmistossa on ensin ranskalaisen 1800-luvun lopun säveltäjän, Claude Debussyn musiikkia. Väliajan jälkeen soitetaan Sibeliusta: Kolmas sinfonia ja sävelruno Lemminkäisen kotiinpaluu.

Harjoitusta kuuntelee paljon koululaisia ja opiskelijoita. Joukossa on ainakin kolme ensikertalaista Musiikkitalossa. 24-vuotias Dat Vo, Liam Parsons, 28 ja Emat Al-Abbas, 27. He opiskelevat suomen kieltä Stadin ammattiopistossa.

Vietnamista kotoisin oleva Dat on ollut Suomessa jo muutaman vuoden ajan. Dat soittaa kotona silloin tällöin kitaraa. Hän kuuntelee mielellään Bob Marleyn musiikkia.

”Kuulin klassista musiikkia ensimmäistä kertaa. Se oli tosi rentouttavaa. Tuli tunne, kuin katsoisi elokuvaa. Kotona en kuuntele ollenkaan tällaista musiikkia.”

Dat kuvailee konsertin ensimmäistä osaa hyvin. Sävellys kertoo keväästä, toukokuusta. Säveltäjä on sisällyttänyt sävellykseensä osan ranskalaista lastenlaulua. Se kertoo metsästä.

Kapelimestari Olari Elts pyytää orkesteria soittamaan uudelleen ja uudelleen. Osa yleisöstä ei jaksa kuunnella. Englannista Suomeen muuttanut Liam jaksaa kuunnella hyvin. Hän on kokenut muusikko. Liam on esiintynyt kitaran kanssa ja laulaa edelleen kotona joka päivä. Klassinen musiikki on tuttua jo lapsuudenkodista. Liamin sisko soitti orkesterissa.

”Nautin koko konsertista. Ensimmäinen osa oli mielestäni paras, mutta tämä oli kokonaisuudessaan hieno kokemus. Tulisin mielelläni konserttiin uudelleen, jos ohjelmistossa olisi esimerkiksi Bachia tai muuta barokkimusikkia.”

Irakista kotoisin oleva Emat ei pitänyt konsertista kovin paljon. Hän on tottunut kuuntelemaan irakilaista musiikkia tai sitten poppia. Musiikkia hän kuuntelee silloin, kun uni ei tahdo tulla.

”Klassinen musiikki ei ole minua varten. Olisi silti hyvä kokemus käydä Musiikkitalossa, koska en ole täällä aikaisemmin ollut. Hieno paikka.”

 

 

 

View Post

Vertaisvalamiehistö kuuntelee nuorta

In Ajankohtaista by Anna Gustafsson0 Comments

On ilta ja neljästä nuoresta miehestä koostuva vertaisvalamiehistö on niin innostunut, että istuminen haastattelua varten on vaikeaa. Parin tunnin sessio valamiehinä on päättynyt pari minuuttia sitten ja se on sujunut hyvin. Jokainen tapaus on tähän mennessä ollut erilainen ja se tekee työn mielenkiintoiseksi, sanoo 16-vuotias valamies Asser Blomerus.

Hänen ja muiden valamiehistön jäsenten eteen on astellut jo useita alle 15-vuotiaita vaikeuksiin joutuneita nuoria. Vertaisvalamiehistölle on haettu mallia Yhdysvalloista ja Helsingin ensimmäinen valamiehistö kokoontuu Itäkeskuksen Stoassa. Valamiehistöjä on tulossa nyt toinenkin, Koilliselle alueelle ja tyttöjä etsitään myös sen jäseniksi. Vertaisvalamiehistön on tuonut Helsinkiin viisivuotinen Maahanmuuttajanuorten Helsinki – hanke.

Poliisi valitsee tapaukset kerran kuussa pidettäviin vertaisvalamiehistön istuntoihin. Tapaukset voivat olla esimerkiksi vahingontekoja tai väkivaltaa. Poliisi ei kuulustele alle 15-vuotiaita, koska heillä ei ole rikosoikeudellista vastuuta. Vertaisvalamiehistön käsittelyn etuna on nopeus, nuori saattaa olla valamiesten ja tekojensa seurausten edessä jo viikon päästä rikosilmoituksesta. Valamiehistö kuuntelee ja pyrkii ymmärtämään niitä valintoja, joita nuori on tehnyt. Tärkeää on myös määrätä tekijälle konkreettinen seuraus teosta. Se voi olla mitä tahansa anteeksipyynnöstä vahingonteon korvaavaan työhön.

Valamies eläytyy ja ymmärtää

Valamiehistössä jo suunnitteluvaiheesta mukana ollut 19-vuotias Abdultawab Qaderzada sanoo, että vertaisvalamiehistön tehtävä ei ole syyllistää nuorta.

”Yhdessä keississä mulla tuli fiilis, että tämä on eka kerta kun sitä nuorta kuunnellaan”, Abdultawab sanoo. ”Saattaa olla, että moni aikuinen on tutkinut nuoren asioita, moni on syyllistänyt tai kuunnellut vain sitä toista osapuolta joka syyttää. Nuorilla on aluksi suojamuuri, mutta kun avataan keissiä ja seurauksia, nuori alkaa tuntea olonsa varmemmaksi. Kun me kerrotaan välillä myös omia kokemuksia samanlaisista tilanteista, syntyy luottamus.”

18-vuotias Ghaith Al-Shahmani sanoo, että valamiehen pitää eläytyä rikoksen tekijän ajatuksiin, jotta tämän käytökseen saadaan pysyvä muutos.

”Pitää saada aikaan turvallinen hetki, jotta päästään syytetyn tunteisiin”, Ghaith korostaa. ”Me kysytään kenelle olet aiheuttanut harmia ja saadaan nuori esimerkiksi ymmärtämään vanhempiaan. Yleensä nuori tajuaa itsekin, että kun on tehnyt noin ison jutun, sitä ei voi korjata millään muulla kuin asenteella. ”

Vaatii taitoa saada nuori avautumaan valamiehistön edessä, sanoo 17-vuotias Mohamed Abdulkadir.

”Rakennamme kuvaa kysymyksillä pikku hiljaa. Vähitellen ne alkaa lämpenemään ja kertoo mitä on tapahtunut oikeasti. Saattaa olla, että tarina muuttuu. Monesti on ollut niin, että kun vanhempi lähtee huoneesta, nuori vapautuu ja kertoo asioista totuuden. Kun vanhempi tulee takaisin, nuori kertoo saman kuin meille ja vanhempikin on helpottunut kun tilanne on ratkennut.”

Toisen nuoren sana painaa, uusiminen vähäistä

Vertaisvalamiehistön istuinnoissa on mukana aikuisia: rikoksen tehneen nuoren huoltaja ja poliisikin, mutta valamiehistössä istuvat nuoret johtavat keskustelua. Sillä on merkitystä, että pöydän toisella puolella on saman ikäinen, sanoo Mohamed Abdulkadir.

”Suurin osa nuorista tulee meidän eteen ujoina. Vaikka rikosilmoituksessa tulee vaikutelma, että ne on tosi kovapäisiä, tänne ne tulee pää alhaalla. Sillä on merkitystä että me ollaan samaa sukupolvea ja ymmärretään tän nuoren ongelmia. Me pystytään samaistumaan ja olemaan mukana ja kuuntelemaan paremmin. Ymmärretään, mistä asiat on ehkä saaneet alkunsa.”

Vertaisvalamiehistön jäseniä auttaa työssään se, että he itsekin ovat saattaneet joutua tilanteisiin, joissa on tullut reagoitua väärin. Silti ei ole helppoa päästä käsiksi niihin syihin, joita rikosten taustalla on, sanoo Mohamed Abdulkadir. Samaa mieltä on Abdultawab Qaderzada.

”Meidän eteen on tullut aika paljon erilaisia taustoja. On nuoria erilaisista kouluista ja kaveriporukoista. Ei voi sanoa, että on vain yksi syy. Jokainen käsittely on eri haaste”, Abdultawab sanoo.

Poliisi on antanut vertaisvalamiehistöstä hyvää palautetta. Rikosten uusiminen vertaisvalamiehistön käsittelyn jälkeen on vähäistä: Helsingissä lähes poikkeuksetta käsitellyt tapaukset ovat jääneet nuoren ensimmäiseksi ja viimeiseksi rikokseksi. Myös valamiehistössä istuville jäsenyys on kunnia-asia, sanoo 16-vuotias Asser Blomerus.

”Minulle valamiehistön jäsenyys on tosi tärkeä juttu. Jos ennen on tullut tilanteita, joissa on hölmöillyt, nyt tulee mieleen, että en voi tehdä sitä, koska en halua, että mua potkitaan tästä pihalle. Tässä voi oikeasti vaikuttaa.”

Toimittaja: Anna Gustafsson

 

View Post

Islamofobia on ennakkoluuloja ja vihaa

In Ajankohtaista, Islam, Maahanmuuttajanuoret, rasismi, vihapuhe by Anna Gustafsson11 Comments

”Ennen tiesin, minkä näköiseltä ihmiseltä saattoi odottaa rasistista huutelua. Nyt huutelija voi olla kuka tahansa, tavallisen näköinen pukumies matkalla töihin”, kuvaa eräs somalitaustainen nuori nainen tilannetta Suomessa. Islaminvastainen, rasistinen ilmapiiri on selvästi voimistunut.

Islamofobialla tarkoitetaan muslimivastaista rasismia, islamin vihaa tai kammoa, kaikkien tai useimpien muslimien pelkoa tai inhoa. Islamofobisessa ajattelussa jaetaan ihmiset meihin ja ulkopuolisiin. Ulkopuolelle jääneistä saadaan syntipukki monille ongelmille.

Islamofobiaa ilmenee Suomessa paljon, sanoo Nuoret Muslimit ry:n tiedottaja Hunderra Assefa. On ennakkoluuloja mediassa ja julkisessa keskustelussa. Islamofobia näkyy myös syrjintänä työelämässä tai koulussa. Islaminuskoisia suljetaan pois politiikasta, vallasta ja vastuusta. Lisäksi on fyysistä väkivaltaa sekä sanallista tai omaisuuteen kohdistuvaa väkivaltaa, kuten iskuja moskeijoihin. Kun Nuoret Muslimit teetti kyselyn islamofobiasta jäsenilleen, yli 85 prosenttia vastaajista ilmoitti kokeneensa, tai olleensa todistamassa islamofobiaa.

Viharikokset voimakkaassa kasvussa

Islamofobisessa ajattelussa unohtuu Islamin moninaisuus. Islamofoobikko näkee ihmisen yhden asian kautta ja olettaa yksittäisen muslimin edustavan koko uskontoa. Käsitys Islamista on kapea. Pelko, inho ja viha kohdistuvat niin ihmisiin, kuin itse uskontoonkin.

Netin vihapuhe on jo tuttu ilmiö. Vihapuhe ja rasistinen kirjoittelu johtaa myös tekoihin. Poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä kasvoi viime vuonna yli 50 prosenttia.  Myös uskontoon kohdistuneiden epäiltyjen viharikosten määrä kasvoi. Vuonna 2015 poliisi kirjasi 133 epäiltyä uskontoon tai elämänkatsomukseen kohdistunutta viharikosta. Hieman yli puolessa tapauksista kyse oli islaminuskosta.

Hunderra Assefa kertoo, että islamofobia kadulla kohdistuu erityisesti naisiin, joita tönitään, heidän päälleen syljetään tai heitä nimitellään. Uskonnonmukainen pukeutuminen tekee musliminaisista helposti tunnistettavia kohteita vihalle. Nuoret Muslimit järjestönä saa oman osansa vihapostista, joita tulee niin sähköpostiin, kuin Facebookin kautta.

pepole praying to allah god of Islam on sunset.

Medialukutaidolla islamofobiaa vastaan

Islamofobia ei ole mikään Suomen erityispiirre, vaan eri puolilla Eurooppaa on islaminvastaisia liikkeitä ja kampanjoita. Sosiaalinen media ruokkii ja vahvistaa omalta osaltaan islaminvastaisuutta.

Hunderra Assefa pahoittelee, että tutkimustenkin mukaan suuri osa suomalaisista saa jo pääuutisensa sosiaalisen median kautta. Keskittymiskykymme on digitaalisessa maailmassa lyhentynyt, haemme helposti ymmärrettäviä ja valmiiksi ajateltuja 30 sekunnin uutispätkiä. Assefa peräänkuuluttaa parempaa medialukutaitoa yhtenä keinona taistella islamofobista ilmapiiriä vastaan.

”Sosiaalisen median uutissyötettä on helppo lukea”, Hunderra pohtii. ”Mutta kun oikeasti aletaan debatoimaan erilaisista asioista, pitää alkaa tarkastella ilmiötä eri kanteilta ja näkökulmista. Se onkin monille paljon hankalampaa, eikä aika tai kärsivällisyys riitä. Me haluamme sellaista, joka on helposti ymmärrettävää, eikä vaadi liikaa analysointia. On liian helppo omaksua mustavalkoinen uutisointi”, Hunderra Assefa sanoo.

Nuoret muslimit huolena

Hunderra Assefa on erityisen huolestunut Suomen nuorista muslimeista, jotka kasvavat islaminvastaisessa ilmapiirissä. Pahimmassa tapauksessa vihamielinen ilmapiiri syrjäyttää nuoria ja saattaa irtaannuttaa heidät kokonaan yhteiskunnasta. Toisaalta osa nuorista käsittelee asiaa voimavarojensa kautta.

”Joissain tapauksissa islamofobia sytyttää nuoressa sellaisen kipinän, että hän haluaa kyseenalaistaa ja puhua näistä asioista”, Hunderra Assefa kuvaa. ”Nuori haluaa luoda paremman yhteiskunnan itselleen ja muille, jotka kärsivät samasta asiasta. Parhaassa tapauksessa nuoren identiteetti vahvistuu. Mutta haluammeko, että kenenkään on pakko käsitellä asia näin raskaalla tavalla?”

Toimittaja: Anna Gustafsson