View Post

Kehitysapu ennätystasolla – vai onko?

In Ajankohtaista, kehitysapu, pakolaiset, turvapaikanhakijat by Anna Gustafsson0 Comments

 

Kehitysapu ei ole koskaan ollut yhtä korkealla tasolla kuin nyt, selviää OECD:n eilen julkistamasta tilastosta. Maailman 29 rikkainta valtiota maksoivat kehitysapua viime vuonna yhteensä 129 miljardia euroa. Kasvua edellisvuoteen on lähes 9 prosenttia.

Mutta vaikka kehitysavun määrä on kasvanut, apu kaikkein köyhimmille maille on silti vähentynyt. Tämä johtuu osittain siitä, että kehittyneet maat laskevat pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta kotimaassa syntyneitä kuluja osaksi kehitysapua. Suuren turvapaikanhakijamäärän vuoksi monet eurooppalaiset maat, esimerkiksi Saksa, ovat kasvattaneet merkittävästi kehitysapuaan – josta suuri osa kuluu siis omassa maassa.

Missä kehitysapu käytetään?

Myös Suomi laskee meillä omassa maassamme pakolaisille annettavan avun osaksi kehitysapua, kertoo kehitysrahoituksen asiantuntija Niina Mäki Kehitysyhteistyön kattojärjestö Kepasta. Suuren turvapaikanhakijoiden määrän vuoksi Suomen kehitysyhteistyönä raportoimat kulut ovat nousseet vuoden aikana huimat huimasti: noin 35 miljoonasta 118 miljoonaan euroon.

”On huolestuttavaa, että merkittävä osuus kehitysyhteistyön kasvusta johtuu siitä, että maat laskevat kotimaassa pakolaisten vastaanottamisesta tulevia kuluja osaksi kehitysyhteistyötään. Kansalaisjärjestöjen linja on, että pakolaiskuluja ei pitäisi lainkaan raportoida osaksi kehitysyhteistyötä. Kehitysyhteistyön pitäisi olla köyhyyden vähentämistä kohdemaissa.”

Suomi kaukana tavoitteesta

YK suosittaa, että jäsenvaltiot laittaisivat kehitysapuun 0.7 prosenttia bruttokansantuotteestaan. Vain kuusi maata pääsee tähän tavoitteeseen. Pohjoismaista Ruotsi, Tanska ja Norja ovat tässä joukossa. Määrällisesti suurin kehitysavun maksaja on edelleen Yhdysvallat.

Suomi menee nyt kehitysavussaan 0.4 prosentin tasolla. Suomi on tällä hetkellä suhteellisesti suurin kehitysavun leikkaaja, kertoo asiantuntija Niina Mäki Kepasta. Mäki kertoo, että kun Suomen ennen tukemia projekteja ja hankkeita on jouduttu ajamaan alas, pelkästään kansalaisjärjestöihin kohdistuvat leikkaukset koskevat yli miljoonan ihmisen elämää kehitysmaissa.

”Suomi on kyllä sitoutunut tavoittelemaan kehitysavussamme 0.7 prosentin osuutta bruttokansantulosta. Mutta kun leikkauksia on tehty, tavoite karkaa aika kauaksi. Nyt arvioidaan että nykytaso pysyy ainakin lähivuodet”, kuvailee Niina Mäki.

OECD:n tilasto muistuttaa, että äärimmäisessä köyhyydessä elää edelleen 10 prosenttia maailman ihmisistä.

Voit tutustua eri maiden maksamiin kehitysyhteistyörahoihin OECD:n tilaston avulla:

http://www.oecd.org/development/development-aid-rises-again-in-2016-but-flows-to-poorest-countries-dip.htm

Toimittaja: Anna Gustafsson

Kuva: Aapo Huhta/SPR. Kuva on otettu Somaliassa maaliskuussa 2016.

View Post

Kielteisiä turvapaikkapäätöksiä luetaan kirkoissa ääneen

In Ajankohtaista, kirkko, turvapaikanhakijat by Anna Gustafsson0 Comments

2 minuuttia 52 sekuntia. Niin kauan kesti diakoni Anne Immoselta lukea yksi kielteinen turvapaikkapäätös Kampin kappelissa. Turvapaikkapäätöksessä myönnetään, että hakija kokee oikeutetusti henkensä olevan Afganistanissa uhattuna. Kielteinen päätös turvapaikasta Suomessa kuitenkin summaa muutamassa minuutissa ihmisen kohtalon. Edessä on paluu kotimaahan tai turvapaikan hakeminen jostain muusta maasta.

Kirkoissa eri puolilla Suomea on luettu kielteisiä turvapaikkapäätöksiä viime viikosta lähtien. Kampin kappelissa niitä lukevat vuoropäivinä diakoni Anne Immosen kanssa pappi Nanna Helaakoski.

Kielteisten turvapaikkapäätösten lukeminen aloitettiin kärsimyksen sunnuntaina eli huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna.  Matteuksen kirkkoherra Stefan Forsén korostaa, että päätösten lukeminen ääneen ei ole suunnattu yksittäisiä turvapaikkapäätöksiä kirjoittavia Migrin virkamiehiä vastaan.

”Kun luen turvapaikkapäätöksiä, ajattelen niitä kirjanneella virkamiehellä olleen myös suurta ymmärrystä turvapaikanhakijoiden tilannetta kohtaan. Virkailijoillakaan ei ole mitään turvapaikanhakijoita vastaan. Päätökseen kirjataan, että kaikki edellytykset turvapaikan myöntämiselle periaatteessa täyttyvät, mutta silti turvapaikkaa ei voida myöntää. Ja se johtuu taustalla olevasta poliittisesta päätöksestä”, kirkkoherra Stefan Forsén sanoo.

Monikulttuurisen työn koordinaattori Carre Lönnqvist Johanneksen seurakunnasta pitää tärkeänä, että kirkko seisoo vaikeassa tilanteessa olevien ihmisten rinnalla.

”Mielestäni on tärkeää, että meitä muistutetaan siitä absurdista ja epäoikeudenmukaisesta tilanteesta, jossa joitakuita pakotetaan palaamaan takaisin paikkaan ja olosuhteisiin, joita he ovat tänne paenneet”, Carre Lönnqvist sanoo.

Suomen luterilainen kirkko päivitti kirkkoturvakäytäntöään viimeksi viime syksynä. Sen mukaan kirkot auttavat muun muassa paperittomia turvapaikanhakijoita ja tarjoavat suojaa ja tukea kaikille apua pyytäville.

”Yhteiskunnassamme on avoin haava, kun monet turvapaikanhakijat tulevat karkotetuksi maastamme”, kirkkoherra Stefan Forsén sanoo. ”Päättäjiemme suulla olemme myös itse sanomassa, että turvapaikanhakijoilla on syytä pelätä henkensä edestä, mutta se ei silti riitä turvapaikan saamiseksi.”

Toimittaja: Anna Gustafsson

View Post

Vaikuttaminen vaatii pitkää pinnaa – ja intohimoa

In Ajankohtaista, politiikka by Anna Gustafsson0 Comments

Fatim Diarra, 30 on syntyperäinen helsinkiläinen. Hän on työskennellyt erityisluokanopettajana ja opiskelee parhaillaan Helsingin yliopistossa sosiaalietiikkaa. Fatim on ollut aktiivinen paitsi puolueessa, myös kansalaisjärjestöissä ja ollut mukana järjestämässä keräyksiä ja kampanjoita muun muassa pakolaisten auttamiseksi.

Tarik Ahsanullah, 24 opiskelee oikeustiedettä Helsingin yliopistossa. Tarik on syntyjään Turusta, mutta muutti Helsinkiin opiskelujen perässä. Hän on ollut aktiivinen opiskelijapolitiikassa ja haluaa kampanjallaan innostaa muitakin nuoria vaikuttamaan yhteiskunnassa.

Mikä sai sinut innostuman vaikuttamisesta?

Fatim: Liityin puolueeseen lukioaikana. Olin vaihto-oppilaana Kanadassa, ja siellä näin, kuinka osa ystävistäni ei uskaltanut haaveilla esimerkiksi yliopisto-opiskelusta, koska tuli matalan tulotason perheestä. Halusin varmistaa, ettei meillä Suomessa käy niin. Lukiolaisten liitossa ja partiossa sain kokemuksen, että minä pystyn vaikuttamaan ja muuttamaan asioita. Se on kantanut pitkälle.

Tarik: Liityin puolueeseen abikeväänä. Yliopistossa olin ensin aktiivinen ainejärjestössä, mutta sittemmin poliittinen ja ainejärjestöpolku ovat yhtyneet. Nälkä on kasvanut syödessä ja viime kesänä aloin miettiä kuntavaaleja.

Puhuttiinko teillä kotona politiikasta?

Fatim: Tulen hyvin poliittisesti aktiivisesta suvusta. Meillä on aina keskusteltu politiikasta ja saman pöydän ääressä on ollut monen eri puoluekannan omaavia ihmisiä. Se, että on jotain mieltä, ei ole koskaan ollut meillä kotona riittävä argumentti, on pitänyt myös kertoa miksi ajattelee niin.

Tarik: Minullakin on suvussa taustaa politiikassa, mutta meillä ei kahvipöydässä puhuttu politiikkaa. Kiinnostukseni lähti enemmän koulun kautta, kun yhteiskuntaoppi oli lempiaineeni.

Nuorten äänestysaktiivisuudesta on puhuttu paljon. Viime kuntavaaleissa vain kolmasosa nuorista kävi äänestämässä. Millä nuoret saataisiin innostumaan politiikasta?

Tarik: Koulu on tässä avaintekijä. Kouluissa on pelätty liikaa politiikkaa. Koulun pitäisi avata oviaan enemmän puolueille. Olen kampanjoidessa tavannut paljon nuoria, ja moni ei tiedä mistä kuntavaaleissa tai äänestysoikeudessa on kyse.

Fatim: Kouluista puuttuu demokratiakasvatus. Demokratia ei ole jotain, mitä harjoitetaan vain vaalien aikaan, vaan se on tapa jolla elämme. Sanoisin myös, että jos halutaan, että nuoret äänestävät, äänestäminen pitää viedä sinne missä nuoret ovat. Jos äänestäminen on mahdollista vain jossain postirakennuksessa, missä suuret ikäluokat ovat tottuneet käymään, silloin äänestäminen on piilotettu nuorilta. Pitää tehdä äänestämisestä sellaista, että se on lähellä nuoria, eikä sanoa, että tämä on aina toiminut näin.

Tarik: Nostaisin myös esille, että ainakin kuntavaaleissa äänestysikärajaa voitaisiin hyvin laskea. Jos mietitään 15-vuotiaita, heille kuuluu jo monia oikeuksia ja velvollisuuksia, kuten rikosoikeudellinen vastuu ja työsopimus. Miksi silloin ei olisi valmis jo päättämään asioista, jotka liittyvät kaikkein lähimmin omaan elämään, kuten kouluun ja asumiseen?

Vaalimainonta on siirtynyt entistä enemmän sosiaaliseen mediaan, eikö se ole hyvä nuorten kannalta?

Tarik: Vaikea sanoa, tavoittaako sosiaalinen media todella nuoria. Monesti sosiaalinen media muodostaa vain entistä vahvemmin kumpia. Minulla ei ole facebookissa ollut pariin kuukauteen mitään muuta kuin vaaleja, mutta kaikilla nuorilla näin ei ole. Sitä paitsi somesta tulee niin paljon muutakin. Ei riitä, että somefeedin tulvassa näkyy joku kunnallisvaalimainos, se ei yksin saa nuorta lähtemään sunnuntaina etsimään äänestyspaikkaa.

Fatim: Olen myös miettinyt, tavoittaako sosiaalinen media todella nuoria. Sosiaalinen media ei riitä, jos halutaan, että nuoret osallistuvat päätöksentekoon. Vaalijärjestelmää pitää muuttaa niin, että he voivat osallistua.

Helsinki on hieno kaupunki, mutta meilläkin asuinalueitten välillä on isoja eroja. Mitä voitaisiin tehdä, jotta eriarvoisuus ei lisäännyt?

Tarik: Ongelma pitää myöntää ja tarttua siihen aktiivisemmin. Omistus- ja vuokra-asuntotuotantoa pitää jakaa tasaisemmin. Eri alueilla pitää olla eri taustoista tulevia ihmisiä. Sääntelyä voitaisiin myös keventää, jotta esimerkiksi samassa taloyhtiössä voisi olla vaikkapa yksityisten omistamia ja kaupungin vuokra-asuntoja.

Fatim: On totta, että joillakin alueilla on huonoa mainetta. Uudis- ja tiivisrakentamisella voitaisiin muokata näitä alueita sellaisiksi, että niillä on mukava olla. Alueille pitäisi tuoda entistä enemmän kunnan tarjoamia palveluita ja parantaa turvallisuuden tunnetta.

Maahanmuuttajien ja täällä asuvien EU-maiden kansalaisten kohdalla äänestysaktiivisuus on alhainen. Vain viidesosa maahanmuuttajataustaisista äänesti viime kuntavaaleissa. Mitä tälle voitaisiin tehdä?

Fatim: Puolueiden pitäisi ottaa ehdolle maahanmuuttajayhteisöissä aktiivisena toimivia ihmisiä ja ottaa yhteisöjä myös vaalien välillä mukaan keskustelemaan politiikasta. Jos maahanmuuttajista kiinnostutaan vain vaalien aikaan, se on temppudemokratiaa. Politiikasta pitäisi myös tehdä avoimempaa. Kun ihminen näkee, miten politiikkaa tehdään, siihen osallistuminenkin on helpompaa.

Tarik: Äänestäminen liittyy laajemmin kotoutumiseen. Mitä paremmin kotoutuminen on tapahtunut, sitä todennäköisemmin äänestät. Tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta pitäisi olla tulijoille yhden luukun periaatteella heti helposti saatavilla.

Turhauttaako politiikka joskus?

Fatim: Kyllä toisinaan. Viimeksi eilen illalla turhauduin, kun seurasin yhtä nettikeskustelua. Kun turhaudun, viestin siitä kovaan ääneen ja kun olen hetken kiukutellut, rakennan suunnitelman, miten pääsen eteenpäin. Jos turhautumiseen luovuttaisi, silloin vastavoimat voittaisivat.

Tarik: En ole ehtinyt vielä turhautua, eikä siihen ole varaakaan, jos haluaa saada jotain aikaiseksi. Totta kai politiikassa tulee pettymyksiä, kun asiat eivät mene niin kuin olisi halunnut. Mutta katse pitää olla vahvasti eteenpäin, ja kompromissejakin pitää tehdä.

Suomessa keskustelukulttuuri on viime vuosina muuttunut. Äärimmäisiäkin mielipiteitä sanotaan ääneen. Mitä mieltä olette siitä?

Fatim: Jos mennään alueelle, jossa loukataan ihmisoikeuksia tai jos näen, että keskustelukumppani ei jaa samaa käsitystä ihmisarvosta kuin minä, se tuntuu vaikealta hyväksyä. En voi hyväksyä minkäänlaista syrjivää tai rasistista asennetta.

Tarik: Monet ovat sanoneet, että esimerkiksi puolueiden nuorisoliikkeiden johtajien televisiotentti oli todella hyvä. Nuoret ovat edellä monessa asiassa. Mielestäni opiskelija- ja nuorisopolitiikassa on hyvä keskustelukulttuuri, siellä ajatellaan, että asiat tappelevat, eivät ihmiset. Nuorisopolitiikassa voi solmia ystävyys- ja parisuhteita yli puoluerajojen.

Mitkä ovat olleet politiikassa tähän mennessä hienoimpia hetkiä?

Fatim: YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman Nuoret, rauha ja turvallisuus 2030. Se keksittiin Suomessa 2008 ja pitkän työn tuloksena ideasta tuli YK:n päätöslauselma. Toinen saavutus on se, miten saatiin lobattua Suomeen ilmastodelegaatti, jotta nuoret pystyvät vaikuttamaan ilmastopolitiikkaan. Se, että on saanut aikaan suuria muutoksia, on tosi siistiä.

Tarik: Kun saa suuria hankkeita päätökseen, se on omanlaisensa fiilis. Mutta politiikassa parasta ovat ne pienet onnistumiset, joita tulee yllättävän paljon. Esimerkiksi kun joku työryhmä on aloittanut ja mielipiteissä ollaan täysin ääripäissä, mutta kun on pari kertaa kokoustettu huomataan, että saadaan ilman äänestystä yksimielisesti jotain sovittua. Silloin luotto politiikkaan palaa.

Toimittaja: Anna Gustafsson

 

 

 

 

 

View Post

”Haluan kertoa nuorille, ettei tämä tie kannata”

In Ajankohtaista, poliisi, vankila by Anna Gustafsson3 Comments

Kivilattiaisen käytävän vasemmalla seinustalla on kuusi vihreää metalliovea. On aamupäivä ja ovet ovat auki. Toiseksi viimeiseen oveen on käsin rustattu lappu, joka pyytää: ”kengät pois”. Huone kuuluu 20-vuotiaalle Dimitri Hagertille, joka haluaa pitää huoneensa siistinä. Sellin sisustus on yksinkertainen. Metallinen kerrossänky, pieni pöytä ja tuoli. Ikkunan Dimitri on peittänyt keltaisella liinalla niin, että ahdas huone on päivälläkin hämärä. Pöydällä on pleikkari ja pari peliä.

Ollaan Vantaan vankilassa nuorten, alle 21-vuotiaiden osastolla. Kapean käytävän lisäksi osastolla on pieni keittiö, pari penkkiä ja pöytä. Muita huonekaluja ei ole. Yksi seinistä on peili, joka peittää taakseen huoneen, jossa kaksi vartijaa seuraa mitä osastoilla tapahtuu.

Ilma on sakea tupakanhajusta. Yksi pojista on kyykistynyt lakaisemaan lattiaa. Muut juttelevat keskenään tai huutelevat metallisen ristikkoseinän takana oleville aikuisille vangeille, jotka ovat toisella, niin kutsutulla starttiosastolla.

Nuorten osastolle mahtuu 12 nuorta vankia, mutta tällä hetkellä istujia on kahdeksan. Nuorimmat ovat 16-vuotiaita. Dimitri on istunut tuomiostaan jo kahdeksan kuukautta. Vielä yhdeksän kuukautta on jäljellä. Ensi kertaa rangaistukseen tuomitut nuoret suorittavat tuomiostaan vankilassa kolmasosan.

”Alku oli vaikeaa, ajattelin koko ajan miten pitkä aika tuomio on”, Dimitri myöntää. ”Parempi ettei sitä koko ajan ajattele. Jos aikaa rupeaa miettimään, niin totta kai se alkaa tuntua pitkältä. Hermot täällä on muutenkin koko ajan kireällä.”

Hitaasti kuluvat päivät

Sellien ovet avataan aamulla seitsemän jälkeen. Dimitri on silloin usein jo hereillä. Aamiaisen tuo putsariksi kutsuttu vanki toiselta osastolta. Dimitrille ei aamiainen maistu, mutta kun muut vielä nukkuvat, saattaa hän siivota keittiön tai korjata roskat. Muut kiinnittävät siisteyteen huomiota harvemmin.

”Muilla on erilaiset tavat siisteyden suhteen. Se on mulle täällä tosi vaikeaa”

Aamiaisen sijaan Dimitri keittää kahvia ja istuu usein huoneessaan iskelmä-tv:tä kuuntelemassa ja polttaa tupakkaa. Suosikki on Tapio Rautavaara. Päivässä on mahdollisuus päästä tunniksi ulos, mutta aina ei huvita lähteä. Koska ulkoilu ei ole pakollista, voi moni istua sisällä kuukausitolkulla. Pleikkarilla saattaa kulua tunteja autopelejä tai Kummisetää pelaten. Kuntosalille ja urheilemaan pääsee halutessaan kerran viikossa.

Sellien ovet lukitaan jo iltapäivällä puoli viideltä. Moni vangeista varaa huoneeseen omaa syötävää, muuten ilta on pitkä. Kanttiini on auki kerran viikossa, ja sieltä voi ostaa omiin tarpeisiin ruokaa. Tänään vankilan lounaalla oli kanaa ja papuja, mutta ruoka ei maistunut Dimitrille. Hän laittaakin useimmiten itse ruokaa kanttiinin valikoimista: makaronia ja lihapullia tai makkaraa, säilykelihaa ja tonnikalaa. Dimitri myöntää, että valikoima kanttiinissa ei ole laaja.

Vastuuta ja onnistumisia

Vaihtelua Dimitrin päiviin tuo työ kirjastossa, jossa hän työskentelee pari kertaa viikossa. Dimitri päällystää kirjoja ja laittaa niitä hyllyyn. Listaan merkitään lainatut kirjat ja palautukset ja tiedot siirretään tietokoneelle. Työstään Dimitri saa palkkaa 90 senttiä tunnilta. Vangit tuntevat toisensa yleensä sukunimellä tai vankinumerolla, lainauslistan suosikkeja näyttävät olevan dekkarit ja tietokirjat.

Dimitri on itsekin kova lukemaan, hänellä on kirja kesken melkein koko ajan. Lukuinto syttyi häneen pienryhmäkodissa, jossa hän asui ja kävi koulunsa alakoulun viidenneltä aina ysiluokan puoleen väliin. Ennen siirtymistä pienryhmäkotiin koulu sujui vaihtelevasti.

”Ala-aste meni huonosti. En vaan jaksanut, eikä huvittanut mennä sinne kouluun. Teki mieli tehdä kaikkea muuta. Jätän mieluummin kommentoimatta mitä, mutta kaikki sellaisia juttuja, jotka olis saanut jättää tekemättä. Jos olisin jättänyt, en pakosti istuis nyt tässä tuolissa.”

Ala-asteen vaikeuksien jälkeen Dimitrin koulu meni niin hyvin, että hän ehti aloittaa lukionkin. Opiskelussa Dimitri oli nopea, tehtävät hän sai valmiiksi puolessa ajassa. Loppuaika tunnilla kului toivoessa, että kello kulkisi nopeammin eteenpäin. Ne opettajat, joilla riitti ymmärrystä Dimitrin vilkkaudelle, antoivat hänen nousta tuolista kun hommat tulivat tehdyksi.

Koulu sujui lopulta niin hyvin, että jatko-opiskelupaikka olisi ollut helppo hankkia. Dimitri ehti aloittaa lukion, mutta elämä veti kuitenkin toiseen suuntaan.

Haaveena auttaa muita nuoria

Vankilan kirjasto on pieni, mutta hyllyt ovat täynnä kirjoja. Yhden seinustan täyttävät paksut lakikirjat. Niille riittää lukijoita, sillä monella vangilla on oikeusprosessi kesken. Päällystämistä odottaa pino pokkareita, rakkaustarinoillekin näyttää täällä riittävän lainaajia. Dimitri esittelee kirjaston huonetta, jossa on erikseen muun muassa venäjän ja viron kielisiä kirjoja.

Kirjastossa työskentely on Dimitriltä sujunut niin hyvin, että hän on kerännyt huolellisuudestaan ja vastuunkantamisesta kehuja vankilan ohjaajilta ja vartijoilta. Dimitri on hakenut tänä keväänä myös opiskelemaan. Haaveissa on nuoriso-ohjaajan ammatti. Alasta on kokemusta, Dimitri on ollut nuorisotalolla aikaisemmin vertaisohjaajana.

”Voin kertoa nuorille, miten ne voi itse vaikuttaa siihen, että niiden ei tarvitse istua samassa tuolissa kuin missä mä istun nyt. Nuoren on helpompi kuunnella sellaista, joka on oikeasti käynyt läpi niitä asioita, eikä vain puhu, että älä tee näin. ”

Tuomion jälkeen uusi alku

Dimitri sanoo ymmärtävänsä, että kaikille nuorille tulee jossain vaiheessa halu näyttää mihin pystyy. Hän oli itse kuullut niin paljon juttuja vankilasta, että halusi kokea itse, millaista sisällä on.

”Mutta se miksi nyt olen täällä, en olisi halunnut tehdä sitä mitä tein, mutta tilanne oli väistämätön.” Dimitrin ääni on hiljainen. ”Kaikki ei ollut musta kiinni siinä tilanteessa. No, nyt olen nähnyt millaista täällä on. Ei tämä mukava paikka ole.”

Pitkän tuomion jälkeen elämä pitää aloittaa alusta siviilissä. Dimitriä auttaa iso perhe: kuusi veljeä ja kaksi sisarta. Dimitri on perheen vanhin ja isoveljenä hänen sanallaan on merkitystä. Hän tosin myöntää, ettei vankilan seinien sisältä pysty pitämään yhteyttä sisaruksiin niin hyvin kuin toivoisi.

Opiskelupaikan lisäksi Dimitrin haaveet ovat pieniä: oma talo ja ehkä pari hevosta.

”En tule enää uudelleen vankilaan. Sitä en halua. Yritän parhaani, että tänne en enää joudu. Siinä ei kukaan ulkopuolinen voi auttaa, kaikki on minusta itsestäni kiinni. Luotan tulevaisuuteen, mutta eihän minullakaan mitään kristallipalloa kädessä ole, josta näkis mitä tapahtuu. ”

Toimittaja: Anna Gustafsson

View Post

Rauha puheelle turvapaikanhakijoista

In Ajankohtaista, media, rasismi, turvapaikanhakijat, vihapuhe by Anna Gustafsson0 Comments

Suomalaiset toivovat rauhallisempaa keskustelua turvapaikanhakijoista. Tämä selviää sisäministeriön ja Vaasan yliopiston tekemästä kansalaiskyselystä. Tutkimuksen innoittajana on ollut vuoden 2015 tilanne, jolloin Suomeenkin saapui lyhyessä ajassa paljon turvapaikanhakijoita.

Tutkimus paljastaa suomalaisten ajattelevan, että ääripäiden mielipiteet ovat julkisessa keskustelussa niin korostuneet, että moni ei uskalla keskustella koko aiheesta. Tutkimuksen yksi toteuttajista, dosentti Harri Raisio Vaasan yliopistosta kertoo, että ihmisiä pelottaa leimautuminen.

”Suuren enemmistön ääni ei nyt pääse esille. Oli mitä mieltä tahansa, moni pelkää saavansa suvakin tai rasistin leiman. Jos ääripäät antaisivat keskustelussa muille enemmän tilaa, useampi ihminen uskaltaisi keskustella teemasta laajemmin.”

Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselynä, johon vastasi 1047 suomalaista. Lisäksi järjestettiin tämän vuoden tammikuussa viisi keskustelutilaisuutta eri puolilla Suomea, joihin osallistui 123 eri-ikäistä ja eri mielipiteillä varustettua suomalaista. Tutkimuksen tulokset ovat yhdistelmä molemmista menetelmistä saatua tietoa.

Sosiaalinen media kärjistää

Tutkimuksessa kävi ilmi, että suomalaisten mielestä äärimmäiset mielipiteet suuntaan tai toiseen ovat saaneet enemmän näkyvyyttä ja kuuluvuutta kuin niiden edustama osa kansasta. Näin sanoi neljäsosa vastaajista. Erityisesti sosiaalisessa mediassa äärimielipiteet näkyvät selvästi. Monia huolettaa, että erilaisten ajattelutapojen korostuminen saa aikaan vihaa suomalaisten kesken.

Tutkimuksen julkistustilaisuudessa puhunut sisäministeri Paula Risikko sanoo, että huoli on ymmärrettävä.

”Voimme jokainen vaikuttaa siihen, että aiheesta puhutaan kiihkottomasti. Kiihkopuhe muuttuu helposti vihaiseksi puheeksi ja siitä seuraa vihapuhe. Puntaroivien ihmisten ääni pitäisi myös kuulua.”

Palautuksilta suojelua ei sallita

Suomalaiset suhtautuvat tutkimuksen mukaan varsin kielteisesti niihin turvapaikanhakijoihin, jotka jäävät maahan kielteisen päätöksen saatuaan. Myös kirkkoa, järjestöjä ja yksittäisiä kansalaisia, jotka suojelevat kielteisen päätöksen saaneita kritisoitiin tutkimuksessa: vain 5 prosenttia vastaajista kannatti kirkon oikeutta suojella turvapaikanhakijoita palautuksilta.

Moni myös koki, että kotouttaminen pitäisi aloittaa nykyistä aikaisemmin. Kansalaiskeskusteluihin osallistuneita huolestutti erityisesti se, että turvapaikkapäätöksen odotusaikaa ei käytetä tarpeeksi hyödyksi esimerkiksi kielen ja kulttuurin opiskeluun. Yli puolet myös kannatti ideaa, että turvapaikanhakijoille palkattaisiin suomalainen tukihenkilö auttamaan sopeutumisessa uuteen kulttuuriin.

Moni tutkimukseen vastanneista haluaisi tehdä vastaanottokeskuksista avoimempia, jotta tutustuminen puolin ja toisin olisi helpompaa. Juuri kukaan ei myöskään vastustanut sitä, että turvapaikanhakijoiden majoittamista suomalaisten luokse helpotettaisiin.

Tietoa kaivataan lisää

Suomalaisia huolettaa, että puolueetonta tietoa turvapaikkapolitiikasta on vaikea saada. Tiedotusvälineet, joihin suomalaiset luottavat ovat Yle, sanomalehdet ja kaupalliset uutiskanavat. Vain viisi prosenttia laski niin kutsutut vastamediat, kuten MV-lehden viiden tärkeimmän tietolähteensä joukkoon. Tutkimuksessa selvisi, että moni aiheesta kiinnostunut on itse oma-aloitteisesti hakenut tietoa viranomaisten sivuilta.

Tutkija, dosentti Harri Raisio onkin luottavainen suomalaisten suhteen, sillä ilmiössä ollaan valmiita näkemään monia puolia.

”Ihmiset kyllä hahmottavat hyvin kokonaisuuden ja enemmistö ei sorru yksinkertaistuksiin. ”

Tutkimus julkaistiin 21. maaliskuuta 2017. Voit tutustua tutkimukseen kokonaisuudessaan tämän linkin kautta: http://intermin.fi/artikkeli/-/asset_publisher/kansalaiset-toivovat-turvapaikkakeskusteluun-kiihkotonta-ilmapiiria-ja-lisaa-faktaa

Toimittaja: Anna Gustafsson

Kuva: Jarkko Mikkonen/SPR. Kuva on hätämajoituksesta Torniossa syksyllä 2015.

View Post

Testaa kuinka hyvin tunnet Helsinkiä!

In Ajankohtaista by Anna Gustafsson0 Comments

Oletko todellinen Helsinki-tietäjä vai uusi kaupungissamme? Safe stadi juhlistaa SPR:n rasismin vastaista viikkoa kilpailulla, joka haluaa saada kaikki tutustumaan kotikaupunkiimme avoimin silmin.

Voit tulla tapaamaan Safe stadin porukkaa maanantaina 20. maaliskuuta Helsingin Narinkkatorille. Olemme mukana SPR:n rasisminvastaisen viikon avajaistapahtumassa. Voit osallistua kilpailuun myös torilla ja olla mukana leffalippujen arvonnassa.

View Post

Viharikos lähettää vahvan viestin

In Ajankohtaista, poliisi, rasismi, vihapuhe, viharikos by Anna Gustafsson0 Comments

”Viharikos satuttaa uhria enemmän kuin muu rikos, koska se iskee vasten ihmisen syvintä identiteettiä, persoonallisuutta ja käsitystä itsestä.”

Näin sanoo englantilaisen Surreyn yliopiston sosiologian laitoksen johtaja, professori Jon Garland. Jon Garland on keskittynyt tutkimaan viharikoksia erityisesti uhrin näkökulmasta.

Viharikokseen syyllistynyt haluaa erottaa ”erilaisen” siitä, mitä itse edustaa, tutkija Garland määrittelee. Useimmiten ryhmä, johon halutaan tehdä ero, on jo valmiiksi marginaalisessa asemassa yhteiskunnassa. Viharikoksella pyritään ylläpitämään tekijän edustaman yhteiskuntaluokan tai ryhmän etuja, kuvailee Garland.

Viharikos voi olla myös sanoma: sinä ja kaltaisesi ette kuulu tänne.

Kuka syyllistyy tekoihin?

Viharikoksia tutkinut professori Jon Garland sanoo, että viharikos horjuttaa uhrin perusturvallisuudentunnetta pitkäksi aikaa. Kun rikoksella loukataan kansalaisuutta, etnistä taustaa, uskontoa tai seksuaalista suuntautumista vastaan, satutetaan perustavanlaatuista käsitystä omasta itsestä.

Tutkija Jon Garland toteaa, että ajattelemme usein, että viharikoksiin syyllistyvät vain järjestäytyneet ryhmät. Itse asiassa todennäköisemmin tekijä on kuka tahansa kadun tallaaja, tavallinen ihminen.

Maahanmuuttajiin kohdistuvien rikosten määrä Euroopassa huolestuttaa Jon Garlandia. Hän pitää yhtenä syynä populistipuolueita, jotka ovat onnistuneet valtavirtaistamaan avoimen rasismin. Toisaalta viharikoksiin ja vihapuheeseen on EU-tasolla puututtu entistä tiukemmin, komissio on määrännyt viharikosten rangaistustason tutkittavaksi koko EU-alueella tänä vuonna.

Keitä uhrit ovat?

Viharikoksen uhreilla on usein syrjinnän historia etnisen taustansa, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. On myös laissa tunnustettuja viharikosuhriryhmiä. Esimerkiksi Suomessa viharikos on peruste koventaa rangaistusta.

Viharikoksen uhrien määritelmä ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Esimerkiksi seksityöntekijät tai kodittomat ovat viharikoksille alttiita.  Viha voi myös osua vaikkapa vanhuksiin tai alakulttuurin edustajiin. Pitäisikö heidät lukea mukaan viharikosryhmiin, jotta kovempia rangaistuksia olisi mahdollista vaatia?

Englannissa Sophie Lancaster -säätiö käy kampanjaa saadakseen gootti-alakulttuurin edustajiin kohdistuneet rikokset viharikoksiksi.  Goottinuori Sophie Lancaster kuoli pahoinpitelyn seurauksena vuonna 2007. Pahoinpitelijöitä tuomitessaan tuomari totesi kyseessä olleen viharikos, joka kohdistui uhriin nimenomaan tämän erilaisen ulkonäön vuoksi.

Lontoossa puututtu tiukasti viharikoksiin

Lontoossa tapahtuu neljännes koko Englannin rikoksista. Monikulttuurisessa kaupungissa sattuu myös yhteentörmäyksiä kulttuurien välillä. Lontoossa viharikoksista ilmoitetaan kuitenkin aivan liian harvoin, kertoo ohjelmajohtaja Natasha Plummer Lontoon pormestarin toimistosta. Plummer työskentelee politiikan ohjauksen ja rikostorjunnan yksikössä.

”Viharikoksista jopa 40 prosenttia jää ilmoittamatta”, ohjelmajohtaja Natasha Plummer kertoo. ”Se tarkoittaa, että Lontoossa tapahtuu vuosittain tuhansia viharikoksia, joista ei tehdä rikosilmoitusta. Ja vaikka uhri aloittaisikin oikeusprosessin, hän jättää sen usein kesken. Meidän täytyy miettiä, miten tuemme uhria paremmin, jotta hän voi sitoutua raskaaseen ja usein pitkään oikeusprosessiin”, Natasha Plummer pohtii.

Nopeimmin kasvava rikostyyppi Englannissa ja koko Euroopassa ovat erilaiset rikokset netissä. Myös viharikokset ovat siirtyneet nettiin. Poliisi on useissa Euroopan maissa kuitenkin viestien ja postausten määrän edessä voimaton, sillä valvontaa ei viestitulvaan edelleenkään riitä tarpeeksi.

Ilmoita viharikoksesta kännykällä

Ohjelmajohtaja James Tate Lontoon pormestarin rikostorjuntayksiköstä kertoo, että Lontoossa on yritetty kehittää helpompia tapoja ilmoittaa viharikoksista. Syitä, miksi viharikoksista kerrotaan poliisille harvoin, on monia, James Tate luettelee.

”Yleisin on, että poliisiin ei luoteta, eikä uskota, että ilmoittamisella asialle tapahtuisi mitään konkreettista”, James Tate toteaa.

Pormestarin toimistossa tähän haluttiin puuttua ja tuloksena oli kännykkäsovellus, jolla viharikoksen voi ilmoittaa välittömästi.

”Sovellus on ilmainen ja laajasti saatavilla. Sillä voi ilmoittaa poliisille viharikoksesta välittömästi, antaa todistajanlausunnon, nauhoittaa todisteita ja saada kontaktin tukipalveluihin”, James Tate kertoo.

Viharikoksista ilmoittaessa kännykkä myös paikallistaa, missä rikos on tapahtunut ja lähettää tarvittaessa paikalle välittömästi poliisin. Toistaiseksi sovellus on levinnyt hyvin, mutta ilmoituksia sillä on tehty vasta 200 ensimmäisen vuoden aikana. Se on vain pieni osa todellisuudessa tapahtuneista rikoksista.

Toimittaja: Anna Gustafsson

 

 

 

View Post

Keskity siihen, mitä arvostat eniten

In Vierasblogi by Anna Gustafsson0 Comments

Tuntuuko arki harmaalta ja tylsältä? Tuntuuko, että teet samoja, tylsiä asioita jatkuvasti ja olet kuin oravanpyörässä? Usein sitä ei valitse itse, vaan ajautuu kuin huomaamatta lähtemään mukaan liian moneen asiaan hetken mielijohteesta tai toistaa samoja, vanhoja rutiineja kuin aina aiemminkin.

Oravanpyörässä juokseminen syö aikaa ja energiaa siitä, mikä on kaikkein tärkeintä. Lopulta ei enää välttämättä ymmärrä tai jaksa kyseenalaistaa sitä, mihin aikansa käyttää ennen kuin on liian myöhäistä ja on enää vain osittain mukana siinä mitä tekee.

Kun keskittyy liian moneen asiaan, ei lopulta enää usein keskity mihinkään. Nuorena on tärkeää kokeilla ja pohtia asioita ja löytää se, mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Kannattaa miettiä sitä, mitä haluaa kaikkein eniten tehdä ja keskittyä siihen. Älä välitä ryhmänpaineesta! Jos löydät oman juttusi, älä pelkää viedä elämääsi siihen suuntaan.

Aurinkoista kevättä kaikille!

Kirjoittaja: Okko Karvonen

View Post

”Kaikilla on oikeus elää”

In Ajankohtaista, mielenosoitus, musiikki, pakolaiset, turvapaikanhakijat, vihapuhe by Anna Gustafsson0 Comments

Maaliskuun aurinko paistoi ja Rautatientori täyttyi ääriään myöten, kun ihmiset kokoontuivat osoittamaan tukensa paikalla jo kuukauden mieltään osoittaneille turvapaikanhakijoille. Tunnelma torin eteläpäädyssä oli rauhallinen ja iloinen. Poliisin Jouha-joukot, eli joukkojenhallinta, Helsingin ratsupoliisit ja kymmenittäin muita poliiseja pitivät eri mieltä olevat torin vastakkaisissa päädyissä.

Torin pohjoispäädyssä tunnelma olikin kiihtyneempi. Kun poliisi esti muut yhteenotot, ajautuivat turvapaikkapolitiikkaa vastustavat keskinäisiin kähinöihin. Iltapäivästä paikalla oli enää kourallinen ihmisiä.

Torin molemmissa päädyissä liehuivat Suomen liput. Ateneum oli nostanut julkisivulleen ison turvapaikanhakijoita puolustavan ilmoituksen. Torin toisen päädyn Kansallisteatteri puolestaan ilmoitti valomainoksessaan: ”Refugees welcome”.

Sisarukset Merilla ja Minerva olivat tulleet paikalle erityisesti musiikin vuoksi, mutta pitivät asiaa myös tärkeänä.

”Toivon, ettei mitään yhteenottoja toista mieltä olevien kanssa tänään tapahdu. Toinen puoli torista huutelee ihan absurdia tekstiä, ei sitä voi ottaa tosissaan. Jos he haluaisivat oikeasti keskustella, pitäisi edes yrittää olla asiallinen”, Merilla sanoi.

Konsertin avasi Ivah Sound. Keikkaa keikkaa valmistellut Thomas kertoi tulleensa paikalle mielellään.

”Olen itsekin maahanmuuttaja, sillä olen Kanadasta. Mielestäni ihmisoikeudet kuuluvat ihan jokaiselle. Meille oli tosi tärkeää tulla tänne ja näyttää, että kansainvälisyys on pelkästään hyvä asia.”

Pihta kertoi olevansa kokenut mielenosoituksissa kävijä ja päättäneensä jo hyvissä ajoin osallistuvansa myös rautatientorin mielenosoitukseen.

”Ihmisoikeudet ja seksuaalivähemmistöjen puolustaminen ovat minulle tärkeitä asioita ja saavat lähtemään kadulle. Mielenosoituksissa tulee hyvä fiilis, kun voi tavata ihmisiä, eikä tarvi yksin kotona näitä asioita miettiä. Tänäänkin on ollut hirmu hyviä keskusteluja.”

Räppäri ja yhteiskunta-aktiivi Hassan Maikal jututti kansanedustaja Ozan Yanaria.

Ivah Soundin Fyah-I tanssitti toria.

Karrar ja Raed olivat vaikuttuneita torin hienosta tunnelmasta ja yhteishengestä.

Toimittaja: Anna Gustafsson

 

View Post

SOME -työpajat alkavat

In Ajankohtaista, rasismi, sosiaalinen media by Topias Suksi0 Comments

Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus järjestää yhteensä 5 SOME -työpajaa nuorille kevään aikana SAFE STADI –hankkeen puitteissa. Tarkoituksena on toteuttaa yhdessä some –kampanja, jonka tehtävänä on tuoda esille yhteinen Helsinkimme riippumatta uskonnollisesta taustasta, ihonväristä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta. Kampanjan tarkoituksena on osoittaa kuinka kansainvälinen, monivärinen, moniuskontoinen ja monikulttuurinen kaupunki Helsinki jo on, ilman että siinä on mitään hirveän ihmeellistä, vaan se on tavallista. Samalla vastataan positiivisella tavalla vihapuheeseen, rasismiin, seksismiin, muukalaiskammoon ja naisvihaan sekä muuhun epätasa-arvoa aiheuttavaan ajatteluun.

Ensimmäiseen työpajaan on tulossa mukaan TUBETTAJIA. Pysy kuulolla, niin tiedät ketkä.

 

Koulutuksen järjestää viestintätoimisto Ellun Kanat ja kouluttajina toimivat Panu Mäenpää sekä Kira Hagström. Työpajassa opitaan seuraavaa
• Esiintymisen ja yhdenvertaisuuden perusteita
• Miten tuot omaa persoonaasi esiin, miten korostat hyviä puoliasi aidosti, miten saat oman persoonasi vetoamaan yleisöön
• Miten käytät sosiaalista mediaa ja suunnittelet kampanjaa
• Kesto yhteensä 3 tuntia ja n. puolessa välissä pidetään tauko

 

Työpajojen ajat, paikat ja ilmoittautuminen

 

TORSTAI 30.3. klo 16-19.30
Kontulan toimintakeskus
Luuppi Nuorisotalo, Ostostie 4,
00940 Helsinki
ILMOITTAUTUMISET tero.rapo@hel.fi /puh.040 620 7714 tai
Anna Gustafsson, anna.gustafsson@hel.fi
HUOM! TUBETTAJAT MUKANA!

KESKIVIIKKO 5.4. klo 17-20
Kettutien nuorisotalo Kettutie 8 B
00880 Helsinki
ILMOITTAUTUMISET Serafiina Minerva serafiina.minerva@hel.fi
/FB Serafiina NK Kettis TAI
Safe Stadi-hankkeen Anna Gustafsson, anna.gustafsson@hel.fi

KESKIVIIKKO 12.4. klo 18-21
Kannelmäen nuorisotalo Klaneettitie 5
00420 Helsinki
ILMOITTAUTUMISET: anna.gustafsson@hel.fi

KESKIVIIKKO 19.4. KLO 16-19
Monik ry
Kauppakartanonkatu 17
00930 Helsinki
ILMOITTAUTUMISET: anna.gustafsson@hel.fi tai adan.mohamed@monik.fi

TIISTAI 25.4. klo 17-20
Ohjaamo Fredrikinkatu 48,
00101 Helsinki
ILMOITTAUTUMISET:  anna.gustafsson@hel.fi tai hanna.peltola@hel.fi

MUISTA ILMOITTAA VIESTISSÄSI SELKEÄSTI MIHIN TYÖPAJAAN ILMOITTAUDUT

TULE MUKAAN TEKEMÄÄN YHTEISTÄ HELSINKIÄ JA NÄYTETÄÄN SE KOKO S(U)OMELLE!

TSEKKAA TÄMÄ VIDEO JOS ET USKO !