View Post

Keskity siihen, mitä arvostat eniten

In Vierasblogi by Anna Gustafsson0 Comments

Tuntuuko arki harmaalta ja tylsältä? Tuntuuko, että teet samoja, tylsiä asioita jatkuvasti ja olet kuin oravanpyörässä? Usein sitä ei valitse itse, vaan ajautuu kuin huomaamatta lähtemään mukaan liian moneen asiaan hetken mielijohteesta tai toistaa samoja, vanhoja rutiineja kuin aina aiemminkin.

Oravanpyörässä juokseminen syö aikaa ja energiaa siitä, mikä on kaikkein tärkeintä. Lopulta ei enää välttämättä ymmärrä tai jaksa kyseenalaistaa sitä, mihin aikansa käyttää ennen kuin on liian myöhäistä ja on enää vain osittain mukana siinä mitä tekee.

Kun keskittyy liian moneen asiaan, ei lopulta enää usein keskity mihinkään. Nuorena on tärkeää kokeilla ja pohtia asioita ja löytää se, mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Kannattaa miettiä sitä, mitä haluaa kaikkein eniten tehdä ja keskittyä siihen. Älä välitä ryhmänpaineesta! Jos löydät oman juttusi, älä pelkää viedä elämääsi siihen suuntaan.

Aurinkoista kevättä kaikille!

Kirjoittaja: Okko Karvonen

View Post

”Kaikilla on oikeus elää”

In Ajankohtaista, mielenosoitus, musiikki, pakolaiset, turvapaikanhakijat, vihapuhe by Anna Gustafsson0 Comments

Maaliskuun aurinko paistoi ja Rautatientori täyttyi ääriään myöten, kun ihmiset kokoontuivat osoittamaan tukensa paikalla jo kuukauden mieltään osoittaneille turvapaikanhakijoille. Tunnelma torin eteläpäädyssä oli rauhallinen ja iloinen. Poliisin Jouha-joukot, eli joukkojenhallinta, Helsingin ratsupoliisit ja kymmenittäin muita poliiseja pitivät eri mieltä olevat torin vastakkaisissa päädyissä.

Torin pohjoispäädyssä tunnelma olikin kiihtyneempi. Kun poliisi esti muut yhteenotot, ajautuivat turvapaikkapolitiikkaa vastustavat keskinäisiin kähinöihin. Iltapäivästä paikalla oli enää kourallinen ihmisiä.

Torin molemmissa päädyissä liehuivat Suomen liput. Ateneum oli nostanut julkisivulleen ison turvapaikanhakijoita puolustavan ilmoituksen. Torin toisen päädyn Kansallisteatteri puolestaan ilmoitti valomainoksessaan: ”Refugees welcome”.

Sisarukset Merilla ja Minerva olivat tulleet paikalle erityisesti musiikin vuoksi, mutta pitivät asiaa myös tärkeänä.

”Toivon, ettei mitään yhteenottoja toista mieltä olevien kanssa tänään tapahdu. Toinen puoli torista huutelee ihan absurdia tekstiä, ei sitä voi ottaa tosissaan. Jos he haluaisivat oikeasti keskustella, pitäisi edes yrittää olla asiallinen”, Merilla sanoi.

Konsertin avasi Ivah Sound. Keikkaa keikkaa valmistellut Thomas kertoi tulleensa paikalle mielellään.

”Olen itsekin maahanmuuttaja, sillä olen Kanadasta. Mielestäni ihmisoikeudet kuuluvat ihan jokaiselle. Meille oli tosi tärkeää tulla tänne ja näyttää, että kansainvälisyys on pelkästään hyvä asia.”

Pihta kertoi olevansa kokenut mielenosoituksissa kävijä ja päättäneensä jo hyvissä ajoin osallistuvansa myös rautatientorin mielenosoitukseen.

”Ihmisoikeudet ja seksuaalivähemmistöjen puolustaminen ovat minulle tärkeitä asioita ja saavat lähtemään kadulle. Mielenosoituksissa tulee hyvä fiilis, kun voi tavata ihmisiä, eikä tarvi yksin kotona näitä asioita miettiä. Tänäänkin on ollut hirmu hyviä keskusteluja.”

Räppäri ja yhteiskunta-aktiivi Hassan Maikal jututti kansanedustaja Ozan Yanaria.

Ivah Soundin Fyah-I tanssitti toria.

Karrar ja Raed olivat vaikuttuneita torin hienosta tunnelmasta ja yhteishengestä.

Toimittaja: Anna Gustafsson

 

View Post

SOME -työpajat alkavat

In Ajankohtaista, rasismi, sosiaalinen media by Topias Suksi0 Comments

Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus järjestää yhteensä 5 SOME -työpajaa nuorille kevään aikana SAFE STADI –hankkeen puitteissa. Tarkoituksena on toteuttaa yhdessä some –kampanja, jonka tehtävänä on tuoda esille yhteinen Helsinkimme riippumatta uskonnollisesta taustasta, ihonväristä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta. Kampanjan tarkoituksena on osoittaa kuinka kansainvälinen, monivärinen, moniuskontoinen ja monikulttuurinen kaupunki Helsinki jo on, ilman että siinä on mitään hirveän ihmeellistä, vaan se on tavallista. Samalla vastataan positiivisella tavalla vihapuheeseen, rasismiin, seksismiin, muukalaiskammoon ja naisvihaan sekä muuhun epätasa-arvoa aiheuttavaan ajatteluun.

Ensimmäiseen työpajaan on tulossa mukaan TUBETTAJIA. Pysy kuulolla, niin tiedät ketkä.

 

Koulutuksen järjestää viestintätoimisto Ellun Kanat ja kouluttajina toimivat Panu Mäenpää sekä Kira Hagström. Työpajassa opitaan seuraavaa
• Esiintymisen ja yhdenvertaisuuden perusteita
• Miten tuot omaa persoonaasi esiin, miten korostat hyviä puoliasi aidosti, miten saat oman persoonasi vetoamaan yleisöön
• Miten käytät sosiaalista mediaa ja suunnittelet kampanjaa
• Kesto yhteensä 3 tuntia ja n. puolessa välissä pidetään tauko

 

Työpajojen ajat, paikat ja ilmoittautuminen

 

TORSTAI 30.3. klo 16-19.30
Kontulan toimintakeskus
Luuppi Nuorisotalo, Ostostie 4,
00940 Helsinki
ILMOITTAUTUMISET tero.rapo@hel.fi /puh.040 620 7714 tai
Anna Gustafsson, anna.gustafsson@hel.fi
HUOM! TUBETTAJAT MUKANA!

KESKIVIIKKO 5.4. klo 17-20
Kettutien nuorisotalo Kettutie 8 B
00880 Helsinki
ILMOITTAUTUMISET Serafiina Minerva serafiina.minerva@hel.fi
/FB Serafiina NK Kettis TAI
Safe Stadi-hankkeen Anna Gustafsson, anna.gustafsson@hel.fi

KESKIVIIKKO 12.4. klo 18-21
Kannelmäen nuorisotalo Klaneettitie 5
00420 Helsinki
ILMOITTAUTUMISET: anna.gustafsson@hel.fi

KESKIVIIKKO 19.4. KLO 16-19
Monik ry
Kauppakartanonkatu 17
00930 Helsinki
ILMOITTAUTUMISET: anna.gustafsson@hel.fi tai adan.mohamed@monik.fi

TIISTAI 25.4. klo 17-20
Ohjaamo Fredrikinkatu 48,
00101 Helsinki
ILMOITTAUTUMISET:  anna.gustafsson@hel.fi tai hanna.peltola@hel.fi

MUISTA ILMOITTAA VIESTISSÄSI SELKEÄSTI MIHIN TYÖPAJAAN ILMOITTAUDUT

TULE MUKAAN TEKEMÄÄN YHTEISTÄ HELSINKIÄ JA NÄYTETÄÄN SE KOKO S(U)OMELLE!

TSEKKAA TÄMÄ VIDEO JOS ET USKO !

View Post

Vastaanottokeskus Münchenissä – Tuhansien pysäkki keskellä Eurooppaa

In Ajankohtaista, pakolaiset, turvapaikanhakijat by Anna Gustafsson0 Comments

 

Rakennus ei ole viehättävä: harmaa parakkikeskittymä keskellä graffitien värittämää taidekorttelia. Silti sen seinien sisällä on paljon toivoa: toivoa uudesta elämästä uudessa maassa. Nuori, viimeisillään raskaana oleva tyttö on ulkona kirpeässä talvisäässä pelkissä varvassandaaleissa. Kun vierailulla oleva Helsingin kaupungin Nuorisoasiainkeskuksen nuoriso-ohjaaja Sabally Ansumana astelee asuntolan pihalle, Afrikasta tulleet turvapaikanhakijat ympäröivät hänet nopeasti. Kun tulevaisuus on auki, kysyttävää riittää.

Vasemmalla Helsingin kaupungin Nuorisoasiainkeskuksen nuoriso-ohjaaja Ansumana Sabally.

1,1 miljoonaa turvapaikanhakijaa saapui Saksaan vuonna 2015. Münchenin kaupunkiin heitä saapui samana vuonna kaikkiaan 71 000. Kiivaimpana aikana turvapaikanhakijoita tuli Müncheniin 3 500 päivässä. Luku on huomattava, sillä München ei ole suuri kaupunki, sen asukasluku on vain 1,4 miljoonaa. Tulijoita oli pahimpina aikoina paljon enemmän kuin tilaa, ja moni jäi vastaanottokeskuksen ulkopuolelle.

Suuri osa Müncheniin saapuneista turvapaikanhakijoista oli alaikäisiä, yksintulleita lapsia. Turvapaikanhakijoiden määrä on nyt laskenut ja kaikille tulijoille löytyy yösija. Lapsia saapuu silti yksin Müncheniin edelleen noin 100 viikossa. Kaupungista on tullut nopeasti transit-paikka, josta turvapaikanhakijoita lähtee edelleen muualle Saksaan tai Eurooppaan. Nopeimmillaan siirtymä tapahtuu parissa viikossa, usein yhden kuukauden aikana. Pisimmällään Bayernkaserne-vastaanottokeskuksessa ollaan puoli vuotta.

Vapaaehtoisvoimin apuna

Alun kaaoksesta huolimatta München on ottanut turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen sydänasiakseen. Suuri osa työstä tapahtuu vapaaehtoisten järjestöjen voimin. Vastaanottokeskuksessa tulijalle tarjotaan välittömästi ruokaa, suoja ja lääkärintarkastus.

Vastaanottokeskuksessa on panostettu naisten ja tyttöjen turvallisuuteen, heille on omat erilliset yöpymistilansa ja peseytymismahdollisuus. Naispuolisia tulkkeja käytetään mahdollisimman paljon.

Irma Sippola, Maahanmuuttajanuorten Helsinki – hankkeen projektipäällikkö, tutustui Münchenin vastaanottokeskukseen osana Intercity Youth – seminaaria kaupungissa. Toiminnan tehokkuus teki vaikutuksen, mutta tulijoiden suuri määrä tekee yksilöllisen kohtaamisen mahdottomaksi, Sippola kuvaa.

”Vaihtuvuus keskuksessa on luonnollisesti nopeaa. Ihmiset siirtyvät eteenpäin ja tämä välittyi vastaanottokeskuksen työotteessa: syviä luottamussuhteita tulijoiden kanssa ei ole mahdollista, eikä suotavaakaan luoda.”

Taidekortteleissa kulttuurien kohtaamista

Münchenissä vastaanottokeskus perustettiin alueelle, jossa oli jo ennestään monenlaista kulttuuri- ja sosiaalitoimintaa. Alue kaupungin pohjoisosassa on vanhaa teollisuusaluetta ja asuinparakit ovat muinoin olleet armeijalla säilytyskäytössä. Vastaanottokeskuksen perustaminen keskelle kulttuurikorttelia ei ollut yksinkertaista. Alueen eri toimijat ottivat kuitenkin joustavasti turvapaikanhakijat mukaan, Irma Sippola kertoo.

”Yhdessä tekeminen korostui. Esimerkiksi työttömien tukitoimintaan otettiin mukaan myös turvapaikanhakijoita. Helsingin Tavastiaa muistuttava musiikki- ja bänditoimintatila Feierwerk puolestaan toivotti turvapaikanhakijanuoret mukaan tapahtumiinsa.”

Nuorisotilat Münchenissä toimivat monikulttuurisesti. Noin 60 prosenttia kävijöistä on maahanmuuttajanuoria. Kun turvapaikanhakijanuoria alkoi saapua kaupunkiin, päätettiin heidät ottaa mukaan toimintaan samalla otteella kuin muutkin nuoret. Oppimista tapahtui puolin ja toisin. Nuorisotiloilta käytiin vierailemassa turvapaikanhakijoiden asuinpaikoissa ja keksittiin yhdessä tekemistä. Nuorisotaloille annettiin vapaus valita toimintamuoto itse, ja kaupunki antoi siihen lisärahoitusta.

Irma Sippola ihaili toiminnan joustavuutta.

”Tapaamamme ihmiset kaupungissa olivat lähtökohtaisesti myötämielisiä turvapaikanhakijoita kohtaan ja tämä tuotti hyvää tunnelmaa toimintaan.”

Kotoutumisen alku Saksassa

Vaikka Bayernkaserne-vastaanottokeskus ei jääkään kenellekään pysyväksi asuinpaikaksi, pyrkii se silti antamaan asukkaille hyviä kokemuksia siellä asumisesta. Paikassa on vietetty niin Ramadanin päättävää Id-juhlaa kuin jouluakin. Vastaanottokeskuksessa otetaan ensiaskeleet eurooppalaisen elämäntavan omaksumisessa. Irma Sippolalle vierailu oli silmiä avaavaa: turvapaikanhakijoiden kotoutuminen ei koskaan ole vain yhden maan asia.

”Ymmärsin paremmin, kuinka paljon olemme osa Eurooppaa. Yhteinen eurooppalainen solidaarisuus on tärkeää. Jos Saksassa tehdään hyvää työtä turvapaikanhakijan kotouttamiseksi, se vaikuttaa positiivisesti meillä. Turvapaikanhakijat eivät siirry Afganistanista suoraan Suomeen, matkalla heille tapahtuu monenlaista, myös hyviä asioita, kuten vierailu Münchenissä osoitti.”

Irma Sippola sanoo, että helsinkiläisessä nuorisotyössä on paljon samaa otetta kuin Münchenissä. Nuoret otetaan mukaan jo olemassa olevaan toimintaan.

”Turvapaikanhakijanuorten ympäristö on pirstaleinen, eikä heillä ole samanlaista mahdollisuutta saada tukea kuin muilla nuorilla. Siksi heitä pitää auttaa muodostamaan vahva identiteetti ja tekemään sen pohjalta oikeita valintoja. Helsingissä on hyvät mahdollisuudet ja osaamista kohdata turvapaikanhakijanuoret oikein.”

Toimittaja: Anna Gustafsson, Kuvat: Irma Sippola.

View Post

Puhos – Suomen vaikuttavin monikulttuurinen yhteisö

In Vierasblogi by Anna Gustafsson1 Comment

Puhoksen ostoskeskus avattiin vuonna 1965 Helsingin Itäkeskukseen. Kun Puhos avattiin, se oli Suomen suurin ostoskeskus. Nykyisin Puhos saattaa herättää monia tunteita, niin maahanmuuttajataustaisten kuin suomalaisten keskuudessa. Monilla helsinkiläisillä on varmasti muistoja Puhoksesta vuosien varrelta.

Puhos toimii nykyään monikulttuuristen yhteisöjen kohtaamispaikkana, sillä suurin osa Puhoksen yrityksistä ovat monikulttuurisia. Itä-Helsingissä maahanmuuttajataustaisten helsinkiläisten osuus asukkaista on keskimääräistä isompi, joten on ehkä luonnollista, että maahanmuuttajien yritystoimintaa on Puhoksellakin.

Puhoksessa on aistittavissa vahva basaarimainen tunnelma, jonka luovat Puhoksen uniikit kaupat ja yritykset, jotka tarjoavat palveluita, joita esimerkiksi viereisestä Itiksestä ei löydy.

Asiakas voi tutustua useaan kulttuuriin jo pelkästään vierailemalla eri etnisissä kaupoissa, ravintoloissa ja kahviloissa, joissa voi maistella vaikkapa somalialaisia tai kurdilaisia makuja.

Maahanmuuttajien lisääntyessä tulee Puhoksen kaltaisten kohtaamispaikkojen sekä yritysten tuotteiden tarve kasvamaan entisestään.

Huhuja liikkuu, että Puhos olisi purkamisuhan alla. Tämä on herättänyt jännitteitä ja huolia pienyrittäjien keskuudessa. Vaikka Puhos onkin pienen kunnostuksen ja siivouksen tarpeessa, kalliin remontin pelätään hajottavan nykyisen Puhoksen yhteisöllisyyden.

Helsingin Sanomat kirjoitti viime vuoden joulukuussa artikkelin Puhoksesta ja sen pienyrittäjien huolista. Artikkelissa haastateltiin useita yrittäjiä, kuten somalialaista, hyvinkin suosittua Benadir kahvilan omistajaa Mohamed Hassania sekä valtakunnallisesti toimivan elintarvikekaupan Alanya Oriental Marketin omistajaa Aleattin Grumucia. Alanya ei artikkelin mukaan palvele pelkästään Suomessa asuvia maahanmuuttajataustaisia asiakkaita, vaan myös turvapaikanhakijoita ja kantasuomalaisia.

On totta, että toimiakseen jatkossakin kulttuurien ja ihmisten kohtaamispaikkana, Puhos kaipaa huolenpitoa. Moni on ehkä huomannut, että viime aikoina joukko nuoria on siivonnut ja kunnostanut Puhosta. Tämä ei ole pelkkää vapaaehtoistoimintaa Puhoksen ystäviltä, vaan Monik ry:n sekä uuden startupin, Work Pilotsin yhteinen projekti.

Work Pilots mahdollistaa keikkatöitä matalalla kynnyksellä nuorille, jotta he voivat saada lisäansioita ja työkokemusta. Monik ry puolestaan on voittoa tavoittelematon järjestö, joka panostaa työllistävään- ja nuorisotyöhön tarjoamalla mm. uraneuvontaa, koulutuksia ja työhönvalmennusta.

Nuorten työ Puhoksen kunnostamiseksi ei ole jäänyt huomaamatta. Nuoret ovat omien kertomusten mukaan saaneet positiivista palautetta työstään, mutta kokevat, että Puhos vanhana liiketilana kaipaa edelleen jatkuvaa kunnostamista.

Monikin ja Work Pilotsin kokeilu Puhoksessa on osa ME-talon uutta Itä-Helsingin nuorten ja maahanmuuttajanuorten työllistämistoimintaa. Mukana tätä kokeilua ovat olleet mahdollistamassa ME-säätiö, Monik, Lähitapiola ja Cinia. Puhos historiallisena ja monikulttuurisena kokonaisuutena ansaitsee kunnossapitoa pysyäkseen jatkossakin kulttuurien ja ihmisten aitona ja ainutlaatuisena kohtaamispaikkana Helsingissä.

Kirjoittaja: Ahmed Said, Monik ry:n järjestökoordinaattori

View Post

Ei ihan tavallinen kyttä

In Ajankohtaista by Anna Gustafsson0 Comments

”Partio 312, celsius-valmius. Tehtävä 612 Kontulan ostari, matkalla.”

Vanhempi konstaapeli Susanna Mara kertoo poliisin johtokeskukselle, että partioauto kaartaa nyt ulos Malmin poliisilaitoksen parkkihallista. Alkamassa on kolmihenkisen poliisipartion katuosuus illan 12-tuntisesta työvuorosta. Illalle on suunniteltu etukäteen reitti, jossa käydään eri paikoissa Itä-Helsingissä. Varsinaisia hälytystehtäviä ei tänään oteta, enemmänkin käydään katsomassa ketä kadulla liikkuu, jututetaan tuttuja nuoria ja puututaan mahdollisiin häiriöihin.

Vanhemmat konstaapelit Susanna Mara, Niklas Kråknäs ja Kristian Paavilainen kuuluvat Helsingin poliisin ennaltaehkäisevään ryhmään. Kristian ja Susanna toimivat lisäksi sosiaalisessa mediassa. Kaksi vuotta ennaltaehkäisevässä ryhmässä työskennellyt Susanna on nuorten keskuudessa niin tunnettu, että hänet pysäytetään usein vapaallakin juttelemaan. ”Sä et ole niin kuin muut poliisit”, on usein kuultu lause Susannan työstä. Kollegoja naurattaa Maran taito tuntea oman alueensa nuoret lempinimiä ja seurustelukumppaneita, myös entisiä, myöten.

Mara pyrkii paitsi juttelemaan ja neuvomaan, myös kuuntelemaan nuorta. Osan kanssa hän juttelee säännöllisesti monta kertaa viikossa kasvokkain tai netissä. Kun nuorten luottamus on ansaittu, saa heiltä myös tietoa liittyen alueen turvallisuuteen ja rikollisuuteen. Työhön kuuluu erityisesti alle 15-vuotiaiden rikosten selvittely.

Illan aluksi ajetaan tapaamaan yhteyttä ottanutta nuorta itä-helsinkiläisen R-kioskin pihalle. Poika on lähettänyt suoraan netissä viestin Maralle ja sanonut haluavansa puhua kahden kesken. Susanna nousee autosta ja vetäytyy juttelemaan. Ennaltaehkäisevä poliisin työ ei ole palokuntahommaa, kuvaa konstaapeli Niklas Kråknäs.

”Verrattuna tavalliseen keikkapartioon, ei ne jää kyselemään kuulumisia”, Kråknäs sanoo. ”Enemmän se on sitä, että selvitetään mitä on tapahtunut, kirjoitettaan sakko tai laitetaan tekijä koppiin. Sitten hoitamaan seuraavaa keikkaa. Meillä on aikaa ja työkaluja selvittää laajemmin nuoren tilannetta.”

Auto kaartaa Kallahden nuorisotalolle. Paikalla on paljon nuoria pelaamassa koripalloa. Tunnelma on iloinen ja tutut poliisit toivotetaan tervetulleiksi pelaamaan.

Ennaltaehkäisevässä työssä paljon tietoa eri alueilta tulee nuorisotaloilta, kouluista ja järjestöiltä. Kaikkien yhteistyö on tärkeää.

”Nuorille on tärkeää näyttää, että on käytettävissä. Silloin he ottavat yhteyttä, jos ongelmia tulee”, Susanna Mara kuvailee. Kallahden nuorisotalon koripallosalissa hän kiertää tervehtimässä kaikki paikalla olevat nuoret.

Kontulan ostoskeskuksen ja metroaseman lähistöllä on paljon ihmisiä liikkeellä. Nuorisoa, lapsia, päihtyneitä ja aggressiivisesti käyttäytyviä, juhlijoita ja katujen vaeltajia, kaikki ihmisryhmät sekoittuvat aukion perjantai-illassa. Alkon edustalla mies on menettänyt malttinsa, kun ei ole päässyt sisään liikkeeseen. Poliisin paikalle tulo rauhoittaa nopeasti.

Aseman lasten Walkers-bussi on parkkeerattu metroaseman suun viereen. Bussissa on lämmintä ja teetä ja kahvia on tarjolla. Nuoria on paljon, tavallisen illan aikana heitä käy jopa 50. Osa nujakoi, osa seuraa meininkiä vierestä. Yhdessä pöydässä on käynnissä Uno-peli. Kun konstaapeli Mara nousee sisään bussiin, alkaa käydä melkoinen kuhina. Nuorten kesken on kova kilpailu siitä, kuka saa istua poliisin viereen.

Maralla on aikaa jutella bussissa kaikkien kanssa ja vastata kysymyksiin.

Missä tilanteissa asetta käytetään? Oletko koskaan ampunut ketään? Ampuuko poliisi ensin jalkaan? Saanko kokeilla lamautinta? Kysymykset ovat Maran mukaan nuorilla usein samoja. Moni on myös katsonut poliisisarjoja ja Poliisit tosi-tv-sarjaa televisiosta, ja kyselee onko meno samanlaista tosielämässä.

”Miks tarvii olla gangsta, eihän tää Kontula edes ole mikään ghetto”, Mara nauraa. Ryhmä nuoria haluaa kokeilla, miltä tuntuu istua partioauton häkissä. Mara avaa ovet halukkaille koppiin. Ovien sulkeuduttua koputukset ulospääsyn merkiksi alkavat nopeasti.

”En mä tonne halua”, puhisee pipopäinen poika päästessään ulos.

Pienen tappelun hajottamisen jälkeen ostoskeskuksen ulkopuolella tulee muutama vanha tuttu nuori juttelemaan. Jutellaan perheen perustamisesta ja sen mukanaan tuomasta vastuusta. Hölmöilyt pitäisi jättää vähemmälle. Vaikka osa nuorista on tuttuja ikävistä kuvioista, useimmiten he eivät kanna kaunaa, Susanna Mara kertoo.

”Välillä oikein ihmettelen, kun otetaan kiinni hatkalaisia, viedään heidät takaisin laitokseen kesken parhaiden bileiden. Seuraavana viikonloppuna he saattavat ottaa iloisesti yhteyttä, että olisi kiva nähdä.”

Ennaltaehkäisevässä työssä on mahdollisuus pysyvästikin auttaa nuorta, kuvaa konstaapeli Kristian Paavilainen. ”Tietysti suunnan muuttuminen on monen tekijän summa, mutta poliisi voi olla siinä mukana, jos nuori esimerkiksi otetaan oikeaan aikaan kiinni ja katkaistaan syvempi rikoskierre. Verrattuna kenttätyöhön, meillä on paljon parempi mahdollisuus auttaa nuorta.”

Apua annetaan vaikka istumalla alas juttelemaan nuoren vanhempien kanssa. Joidenkin kanssa sovitaan kotiintuloajoista, ja jos nuori näkyy sen jälkeen kadulla, soitetaan vanhemmille heti.

Ostoskeskuksen parkkihallissa on kylmää ja kosteaa. Se on kuitenkin yhden nuorisoporukan vakiopaikka hengailla. Poliisit käyvät tarkistamassa, mikä meno siellä on. Ryhmä tupakoi rauhallisena ja vaihtelee kuulumisia. Yksi nuorista on aiemmin syyllistynyt rikoksiin, mutta on sittemmin kunnostautunut. Susanna kyselee koulunkäynnistä ja kannustaa käymään peruskoulun loppuun. Netissä hän on jo lähettänyt tälle nuorelle linkkejä kesätyömahdollisuuksista.

”Jos aiemmin rikoksia tehnyt nuori neuvoo toisia, että ei kannata säätää mitään, silloin koen onnistuneeni saamaan jotain aikaiseksi”, Mara toteaa.

Nää on ihan hyviä kyttiä, sanoo joukon pienikokoisin poika parkkihallin pimeydessä. Yksi nuorista haluaa kokeilla, miltä tuntuu olla käsiraudoissa. Raudoittaminen sujuu Maralta niin nopeasti, että kaikkia naurattaa.

Monesti Susanna Mara jatkaa illan aikana tapaamiensa nuorten kanssa keskustelua netissä. Silti toisinaan tulee pelko, onko tehnyt tarpeeksi.

”Monesti jään miettimään illan aikana kohdattuja nuoria, että olenko missannut jotain. Olisivatko he halunneet sanoa jotakin enemmän. Nuoria pitää kuunnella herkällä korvalla ja kysyä oikeita kysymyksiä. Monesti tulee mietittyä, mitä olisi voinut sanoa toisin.

Idän perjantai-ilta jatkuu. Walkers-bussista tulee tieto, että bussi on jouduttu sulkemaan tappelujen vuoksi. Lisäksi jo yhdeksän aikoihin Kontulan ostoskeskuksen vartijat joutuvat tyhjentämään kauppakeskuksen nuorista. Poliiseille tulee vinkki, että osa Walkers-bussissa tappeluun osallistuneista nuorista olisi siirtynyt Itäkeskukseen. Itäkeskukseen saavuttaessa partio tapaa tutut nuoret nopeasti. Mara nuhtelee ja lähettää heidät kotiin. Tällaisissa tapauksissa otetaan aina myös yhteyttä kotiin ja lastensuojeluun.

Kontulassa tavataan päihtyneitä nuoria, joilla on alkoholia. Poliisit kaatavat alkoholit maahan ja kirjoittavat päihdevalvontailmoituksen lastensuojeluun. Nuoret käyttäytyvät muuten asiallisesti, joten sakkoa ei tällä kertaa kirjoiteta.

Loppuyö kuluu tavoitellessa 17-vuotiasta etsintäkuulutettua. Konstaapelit Mara, Kråknäs ja Paavilainen jalkautuvat Malmintorin kauppakeskukseen. Joukko rauhallisesti käyttäytyviä nuoria viettää siellä aikaansa. Heidät lähetetään kotiin, sillä kello lähentelee jo yhtä.

”Vaikka pyrimme auttamaan nuoria, emme ole pelkästään mukavia. Itseäni huolestuttavat erityisesti 13-vuotiaat, jotka saavat pyöriä juoppojen ja narkkareiden seassa vielä yhdentoista aikaan illalla”, Mara sanoo.

Työvuoro päättyy. Kootaan illan tapahtumat ja mietitään, mitä jää seuraavaan vuoroon. Maraa mietityttää erityisesti illan aikana tapahtunut varhaisnuorten häiriköinti.

Tulee uusi ilta, uusi viikonloppu ja nuoret ovat taas liikkeellä. Tältä illalta partioauto viedään kuitenkin talliin. Auto pesuun ja poliisit pääsevät lähtemään kotiin.

Teksti ja kuvat: Anna Gustafsson

View Post

”Tuntuu hienolta oppia”

In Ajankohtaista by Anna Gustafsson2 Comments

Hyvää viikonloppua kaikille! Moikka!

Iloiset tervehdykset kaikuvat luokkahuoneessa, kun oppilaat poistuvat viikonlopun viettoon. Perusopetukseen valmistavan luokan perjantain viimeinen oppitunti on juuri päättynyt. Osa jatkaa vielä opettelemaan tietokoneen käyttöä atk-luokkaan. Ahmed Karimali, 18 jää vaihtamaan muutaman sanan luokkaan opettajan kanssa.

Ahmed on ollut Suomessa nyt vuoden ja kolme kuukautta. Hän saapui Suomeen yksin, alaikäisenä turvapaikanhakijana pohjoisen reitin kautta. Vanhemmat jäivät matkan varrelle Turkkiin, eikä Ahmedilla ole ollut sen jälkeen mitään yhteyttä heihin.

”En tiedä missä he ovat. ”

Ahmed asuu omassa asunnossaan Mellunmäessä ja matkustaa sieltä joka aamu kouluun Helsingin diakonissalaitokselle Alppikadulle. Opettaja Taina Cederström kertoo, että Ahmed on aina luokassa ensimmäisten joukossa. Siihen on syynsä, sillä Ahmed tuntee itsensä yksinäiseksi Mellunmäessä, kun ystävät koulusta ja vastaanottokeskuksesta asuvat muualla.

”Menen joka päivä koulun jälkeen kuntosalille pariksi tunniksi. Haluan olla mahdollisimman väsynyt kun menen kotiin. Siellä ei ole mitään. Syön ja menen nukkumaan. Aamulla taas sama uudelleen.”

Ei päivääkään koulua

Ahmed syntyi ja vietti lapsuutensa Khanaqin kaupungissa Irakissa. Khanaqin sijaitsee maan itäosassa, lähellä Iranin rajaa. Ahmed on kurdi ja hänen äidinkielensä on yksi kurdin kielen murteista kurdisorani. Kurdisoranin puhujia on Irakissa kuutisen miljoonaa. Kieltä kirjoitetaan arabialaisilla aakkosilla. Ahmed osaa kuitenkin lukea ja kirjoittaa äidinkieltään vain hiukan, sillä hän ei Irakissa ole käynyt päivääkään koulua.

”Khanaqissa jotkut lapset menivät kyllä kouluun, mutta monet kuten minä, menivät vain töihin. Perheemme ei ollut rikas. Aloitin rakennuksilla töissä jo kymmenvuotiaana. Päiväpalkkani oli kolme ja puoli euroa.”

Rakennustyömailla Irakissa lapset tekevät monia aputöitä, mutta myös sähkötöitä. Ahmedin kotona ei ollut yhtään kirjaa, eikä lukemaan oppimiseen erityisesti kannustettu. Ainoana lapsena Ahmed sai elää vapaasti. Töiden jälkeen hän leikki muiden poikien kanssa, mutta joutui usein tappeluihin.

”Pysyin sitten sisällä.”

Ahmed kuvaa turhautumistaan, sillä ne lapset, jotka kävivät koulua, oppivat kyllä lukemaan ja kirjoittamaan. Mutta ilman koulua oppiminen oli todella vaikeaa.

Nyt opiskelu sujuu

Ensimmäisen kerran Ahmed istui koulun penkille Suomessa. Oppiminen aloitettiin kirjaimista ja numeroista. Opiskelu oli aluksi vaikeaa. Ensimmäiset sanatkin tuottivat vaikeuksia. Nyt Ahmed on luokan parhaita oppilaita. Hän on oppinut vuodessa lukemaan ja kirjoittamaan suomea ja puhuu jo hyvin. Hän on oppinut matematiikkaa ja piirtää paljon, käyttäen taitavasti värejä.

Kun Ahmed kuvaa viimeisiä aikoja Irakissa, hän puhuu hiljaa. Välillä katse kääntyy kohti ikkunaa. Viimeiset kuukaudet olivat vaikeita, kun rahaa ei tullut ja alkoi olla entistä selvempää, että on lähdettävä. Isiksen joukot olivat kaupungista jo 20 minuutin päässä. Irakin kurdialueen armeija Peshmerga ei pystynyt takaamaan kaupungin turvallisuutta. Pakomatkan jälkeen vanhempien jättäminen Turkkiin oli raskasta. Välimeren Ahmed ylitti pienessä veneessä.

”Minulla ei ole aavistustakaan missä kaikissa Euroopan maissa olen ollut. Välillä olin metsässä. Nukuin kuukauden metsässä, jossakin Euroopassa.”

Suomessa on hiljaista

Kuntosaliharrastuksen lisäksi Ahmed käy toisinaan pelaamassa jalkapalloa. Suomessa hän arvostaa turvallisuutta, eikä hiljaisuuskaan haittaa. Mutta irakilaisen kulttuurin yhteisöllisyyttä hän kaipaa paljon.

”Suomessa pojat ja miehet eivät puhu mitään. Naapuri ei edes sano moi.”

Ahmed kuvaa, kuinka Irakissa naapurit ja ystävät käyvät toistensa luona usein. Jos joku sairastuu, häntä käydään tervehtimässä. Samoin, jos jostakin ei kuulu pariin päivään, ystävät käyvät kotona kyselemässä.

”Suomessa voi vaikka kuolla yksin kotiinsa, eikä kukaan huomaa.”

Ahmedin parhaat ystävät ovat Irakin kurdeja, kuten hänkin. Heidän kanssaan puhutaan suomen kielen opiskelusta, suunnitellaan elämää ja haaveillaan. Ahmed käyttää paljon aikaa kotitehtäviin ja lukee sanakirjan kanssa iltaisin suomen kielisiä kirjoja.

”Tavoitteeni on nyt vain oppia suomen kieltä. Jos haluan opiskella mitä tahansa, tarvitsen kielen. Tulevaisuudessa haluaisin olla poliisi tai sairaanhoitaja. Suomessa se on mahdollista.”

Tätä artikkelia varten Ahmed halusi tulla kuvatuksi luokkahuoneensa liitutaulun edessä. Taululle hän halusi kirjoittaa kurdisoranin kielisen sanan. Se tarkoittaa suomeksi ”kaunis.”

Toimittaja: Anna Gustafsson

 

View Post

Toteuta sitä, mikä sinulle on tärkeää!

In Ajankohtaista by Anna Gustafsson0 Comments

Helsingin Ohjaamossa keräännyttiin kuuntelemaan tarinoita periksiantamattomuudesta #omaamieltä -tapahtumassa. Omia kokemuksiaan kertoivat toimittajat Susani Mahadura ja Yagmur Özbergan, artistit Kalle Havumäki ja Hassan Maikal, tubettaja Joonas Pesonen ja yrittäjä Amanda Sundell. 

 

Toimittajat Susani Mahadura ja Yagmur Özbergan juontavat Yle puheella omaa nimeään kantavaa keskusteluohjelmaa. Ohjelmassa juhlitaan Suomen monimuotoisuutta ja halutaan antaa tilaa vähemmistöille, joiden ääni ei ehkä muuten julkisuudessa kuulu.

Susani Mahadura:

”Kun olin nuori, katsoin koulun jälkeen tosi paljon Dr. Philiä. Myöhemmin löysin Oprahin ja ajattelin heti että wau, tota mäkin haluan tehdä. Nykyisessä työssä minua motivoivat eniten ne yksittäiset viestit, että joku on ohjelman seurauksena muuttanut ajatteluaan. Meillä oli esimerkiksi juuri vieraina Suomen Sisun ja perussuomalaisten edustajia radiossa. Otimme heidät vastaan Suomi-paidat päällä ja Suomen lippua heiluttaen. Keskustelusta tuli hyvä, vaikka emme olleetkaan samaa mieltä. Lopulta Suomen Sisu halusi ottaa meidän kanssa yhteiskuvan ja he laittoivat sen ylpeinä omaan faceensa. Tuli tunne, että on muuttanut jotain. Itse kamppailen hiukan monikulttuurisen taustani vuoksi. Tunnen itseni täysin suomalaiseksi, ja monikulttuurisuuden rikkaus on minulle jotenkin itsestäänselvyys. Olen joutunut miettimään sitä vasta viime aikoina. ”

Yagmur Özbergan:

”Ajattelen, että olen onnekas, kun minulla on taustallani toinenkin kulttuuri, se on pelkästään rikkaus. Taustastani on minulle apua ja aion ehdottomasti hyödyntää sitä jatkossakin. Ohjelmasta tulee aika paljon palautetta. Odotin enemmänkin negatiivista, mutta kommentit ovat enimmäkseen hyviä. Susani vitsailee ohjelmassa, että olen ”turunturkkilainen”, otan sen ihan huumorilla. On hyvä, että Suomessa ollaan selvästi menossa monikulttuurisempaan suuntaan.”

Hassan Maikal on helsinkiläinen artisti ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Maikal tubettaa nimellä Kontulan Hassan. Musiikissaan Maikal on käsitellyt muun muassa rasismia ja nuoria maahanmuuttajia.

 

”Kun olin nuori, huomasin, että monet laskivat unelmiensa tasoa. Sanoivat, ettei voi haaveilla jostain koska on Kontulasta, tai koska on somali. Halusin näyttää että mikä vaan on mahdollista. Nyt monet maahanmuuttajanuoret ajattelee, että koska Hassan on tehnyt ton, ehkä mäkin voin. Mulle oma taustani on pelkästään voimavara. Voin yllättää ja jään hyvin mieleen. Sosiaalinen media on ehdottomasti tehokkain tapa vaikuttaa. Vaikuttamisessa tärkeintä on saada ihmiset liikkeelle, ja se onnistuu sosiaalisen median avulla.”

Joonas Pesonen eli @pesojoonas on tubettaja ja sometähti. @pesojoonas elää tällä hetkellä tubettamisella ja kiertää kouluissa kertomassa sosiaalisesta mediasta.

”Olen kiertänyt paljon kouluissa ympäri Suomen. Kaikki, jotka on joskus katsoneet Suomen karttaa arvaa että siihen kuluu aikaa. Sosiaalisella medialla on helppo tavoittaa kerralla paljon ihmisiä ja vaikuttaa. Itselläni ei kärsivällisyys riittäisi politiikkaan, pidättäydyn puheessa ja liikkuvassa kuvassa. Ihmiset ei aina ymmärrä, kuinka paljon valmistautumista yksi video vaatii. Omasta työajastani puolet menee suunnitteluun ja käsikirjoittamiseen. Se, että julkaisee videon, on lopulta vain pieni osa työtä. Moni nuori haluaa nyt olla tubettaja. Kaikki eivät kuitenkaan voi olla soikkuu tai mmiisas, se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö unelmia voisi tavoitella.”

Kalle Havumäki eli MC KOO on helsinkiläinen räp-artisti. Hän on ollut solistina kehitysvammaisista koostuvassa Resisposse-kokoonpanossa. Kallen oma levy on juuri valmistunut.

”Kiinnostuin räpistä hyvien taustojen vuoksi ja aloin tehdä musiikkia jo 13-vuotiaana. Tällä hetkellä mun elämässä tapahtuu suuria. Oma levy tulee ulos maaliskuussa. Olen tosi iloinen ja ylpeä siitä. Olen joutunut elämässäni puolustamaan itseäni tosi paljon. Some on musta mennyt liian pitkälle, siellä on paljon kiusaamista. Vihaajista ajattelen, että jos joku ei tykkää niin ei tarvi kuunnella. Mua ärsyttää tosi paljon, että jotkut ei halua olla kehitysvammaisten kanssa tekemisissä. En tykkää siitä, ettei auteta, jos joku vaikka kaatuu. Kaikkia pitää auttaa. Mä haluan tuoda itseäni esiin, niin ihmiset ymmärtää asioita paremmin. Olen saanut muutosta aikaan musiikilla. Esimerkiksi Kolamies – kappale on saanut monet jättämään alkoholin.”

Amanda Sundell perusti vuonna 2014 oman yrityksen. Dropp myy Etelä-Pohjanmaalla pullotettua lähdevettä ja kestäviä juomapulloja. Yrityksen tuotto lahjoitetaan kokonaan Itämeren suojeluun.

”Olen helsinkiläinen ja meri on minulle aina ollut tärkeä. Olen saanut kokea puhtaan Itämeren lapsuudessani, toivon, että elämäni aikana näkisin sen taas. Puhtaan Itämeren tavoittelussa pitää olla kärsivällinen, sillä positiivinen kehitys näkyy hitaasti. Minulla on kuitenkin vahva halu tehdä muutos. Politiikkaan en ole halunnut lähteä, mutta yrittäjän roolissakin voi ajaa yhteisiä asioita. Droppin tuotoilla on jo saatu aikaan tutkimusohjelma yliopistolle. Moni ehkä arkailee ryhtyä yrittäjäksi, mutta sen voi oppia. Nuorten pitäisi muistaa, että yrityksen perustamiseen on myös mahdollista saada paljon apua.”

Toimittaja: Anna Gustafsson

View Post

Putouksen Ernest Lawson: suvaitsevaisuutta naurun kautta

In Ajankohtaista, Maahanmuuttajanuoret, media by Anna Gustafsson0 Comments

”Putous on nyt mun päivätyö”

Olen varsinaiselta ammatiltani opettaja, mutta nyt Putous on minulle kokopäivätyö. Harjoittelemme sketsejä ja käymme läpi hahmojen toilailuja tiistaista perjantaihin. Lauantaina mennään aamusta lähetyksen loppuun asti koko päivä. Sen päälle pari päivää vapaata on hyvä. Suora lähetys jännittää edelleen, mutta hyvällä tavalla. Sellaista ekan jakson pakokauhua ei ole enää. En kyllä missään vaiheessa ajattele, että kotikatsomossa on miljoona katsojaa. Olen tehnyt livekeikkaa niin paljon näyttelijänä, että esiinnyn ensisijaisesti meidän studioyleisölle. Kun yleisö nauraa, tietää, että on onnistunut.

”Abdul Tuisku syntyi nopeasti”

Sketsihahmoni Abdul Tuisku syntyi tosi nopeasti. Mulle sanottiin, että tervetuloa Putouksen koekuvauksiin ja kehitäppä ensi viikoksi sketsihahmo. Aika nopeasti tuli valmis nimi mieleen, se vaan putkahti jostain. Nimi Abdul Tuisku huvitti mua suunnattomasti ja pelkästään nimi alkoi syöttää hirveästi materiaalia: Afrikka kohtaa Suomen, popkulttuurin kliseet ja Rovaniemi. Aloin viedä hahmoa pidemmälle, siitä tuli sympaattisempi, ehkä jopa naiivi tyyppi, joka vaan rakastaa kaikkea. Mutta vastakohtana positiivisuudelle Abdul heittelee sananlaskuja, joista ei ole varma saako niille edes nauraa. Se lähti kiehtomaan mua tosi paljon.

”Abdul antaa mahdollisuuden nauraa suomalaisuudelle”

En halua antaa Abdul Tuiskulle mitään luku- tai kuunteluohjeita. Ihmiset tykkäävät eri jutuista. Jotakin naurattaa uusi versio Antti Tuiskun biisistä, toista naurattaa suomalaisen ja afrikkalaisen kulttuurin kohtaaminen. Olen tosi iloinen ja tyytyväinen, että ihmiset löytää eri asioita, enkä yritä tai toivo, että kukaan erityisesti ”tajuaisi” mitään. Mutta totta kai hahmossa on se taso, että ihmiset voi katsoessaan miettiä suomalaisuutta ja mitä se on.

”Nauru voi tehdä suvaitsevaisemmaksi”

Kaikki Putouksen sketsihahmot antavat mahdollisuuden peilata omia ennakkoluuloja. En väitä, että Abdulin hahmo on ainoa hahmo ohjelmassa, joka antaa mahdollisuuden käsitellä omia kipupisteitä. Naurun kautta voi käsitellä vaikeita ja hankalia asioita, joita ei muuten osaa tai voi käsitellä. Se, että uskaltaa nauraa myös itselle on iso askel. Jos on ennakkoluuloja mitään tai ketään kohtaan, se, että ei ota itseään vakavasti on hyvä asia ja edistää suvaitsevaisuutta myös muita kohtaan. Näyttelijän ammatti on julkista. Kun teen huumoria, minulla on mahdollisuus valita itse, missä oma rajani menee ja olenko valmis nauramaan itselleni vai en. Putouksessa vitsaillaan myös ulkonäöstäni ja taustastani. Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla valmis samaan.

”On hienoa, jos voin olla esikuvana muille”

Elämässä ja varsinkin opettajana pyrin siihen, että oma käytökseni olisi sellaista, ettei tarvitse hävetä tai katua. Haluan, että lapset voivat katsoa minua päivittäin esimerkkinä hyvistä tavoista. En ole hirveästi ajatellut, että voisin olla esikuva myös monikulttuurisen taustan omaaville nuorille. Olen niin uusi kasvo vielä ja aika vähän aikaa tehnyt julkisesti näyttelijän työtä. Mutta esimerkiksi sellaisilta ihmisiltä on tullut viestiä, joiden lapset ovat kahdesta kulttuurista, että ovat katsoneet yhdessä Putousta. Lapset ovat todenneet että hei, tossa on joku joka näyttää multa. Ehkä lapsilta ja nuorilta puuttuu televisiosta ja mediasta tyyppejä, joista he voivat kokea, että heissä on jotain samaa. On tosi hienoa, että kaikkialla on enemmän monikulttuurisuutta, ei vain puheissa, vaan kaikilla foorumeilla.

Toimittaja: Anna Gustafsson

Kuva: Visa Högmander/MTV3

View Post

Vihapuhe – pakollinen osa pelimaailmaa?

In Ajankohtaista, netti, vihapuhe by Anna Gustafsson0 Comments

Winter Assembly pelitapahtuma on käynnistynyt pari tuntia sitten. Iso salillinen sinisenä hohtavia tietokoneruutuja tuo valoa muuten pimeään halliin. Osa pelaajista vasta asettelee omia koneitaan paikalle, mutta moni pelaa jo täyttä päätä. Vapaaehtoisvoimin on pystytetty satoja pelikoneita järjestäjien puolesta valmiiksi pelaajille. Seinälle on heijastettuna kilpapeliohjelma: otteluita riittää koko viikonlopulle.

Pikaviestien lähettäminen onlinepeleissä on ollut mahdollista jo vuosia. Pelatessa pyritään, aivan kuin muussakin urheilussa, pääsemään vastustajan ihon alle ja kommentit voivat olla koviakin. Homottelu ja rasistiset heitot ovat tavallisia, mutta kovempaakin kielenkäyttöä näkyy.

Miguelito Roberts, 18 ja Fulan Adam, 17 ovat pelanneet tänään Assemblyssä jo jonkun aikaa. Suosikkipelejä ovat Overwatch ja Borderlands. Miguelito sanoo, että vihapuheeseen törmää käytännössä jokaisessa pelissä. Menestys pelissä innostaa, mutta enemmän vihaista puhetta syntyy, kun peli ei mene hyvin. Varsinkin sellaisessa, jossa on monta pelaajaa yhtä aikaa suorastaan etsitään mahdollisimman loukkaavia kommentteja, jotta toisen peliin keskittyminen häiriintyisi. Nämä kommentit voivat käsitellä seksuaalisuutta, olla rasistisia tai sisältää avointa vihaa esimerkiksi naispelaajia kohtaan. Anonymiteetti antaa mahdollisuuden laukoa koviakin kommentteja nimimerkin suojasta. Loukkauksia muista pelaajista voivat heittää pelissä myös aikuiset – vaikkapa 11-vuotiaalle aloittelevalle pelaajalle.

Miguelito Roberts, 18 ja Fulan Adam, 17.

”Vihapuhe voi tuntua aluksi pahalta, mutta siihen tottuu. Mun mielestä ihmiset ottaa pelin joskus liian tosissaan. Osa pelaajista yrittää kyllä puhua normaalisti, mutta tiimi voi yllyttää sanomaan pahastikin”, sanoo 18-vuotias Miguelito, joka on kokenut Assembly-kävijä.

Migueliton viereisellä koneella pelaava Fulan on Winter Assemblyssä ensimmäistä kertaa. Hän sanoo, että törmää vihapuheeseen joka päivä, jokaisessa pelissä, mutta aihe ei juuri kosketa häntä.

”Itsekin, jos on huono päivä, tulee jotain sanottua. Yleensä pahimmat kommentoijat on niitä, jotka pelaa liikaa. He haluavat olla parhaita, mutta suuttuvat, kun häviävät.”

Yhteiset pelisäännöt tarpeen

Vihapuhe elektronisessa urheilussa ja pelikulttuurissa on otettu viime aikoina tosissaan. Virallisissa pelitapahtumissa on moderointia, eivätkä pahimmat kommentit pääse läpi. Myös joukkueiden nimiin on alettu kiinnittää huomiota. Suomessa kilpapelaamiseen on luotu vastikään eettinen ohjeistus, jota on ollut tuomassa Suomeen muun muassa pelitutkija, väitöskirjaa pelikasvatuksesta valmisteleva Mikko Meriläinen. Tutkija Meriläinen sanoo, että pelikulttuuriin pesiytyneellä vastustajan mollaamisella on pitkät perinteet, mutta se ei tarkoita sitä, että se pitäisi hyväksyä.

”Pelimaailma ei ole irrallinen osa muusta maailmasta”, Meriläinen muistuttaa. ”Samat ilmiöt, jotka näkyvät vuorovaikutuksessa kasvokkain, näkyvät myös peleissä. Kielenkäyttömme on mennyt aggressiivisempaan suuntaan. Osa siitä on tietoista provosointia, mutta netin anonymiteetti tekee myös mahdolliseksi pidäkkeettömämmän ilmaisun.”

Tapulikaupungin nuorisotalolla nuoriso-ohjaajana toimiva Ville Tuomisto toivottaa yhteiset ohjeet tervetulleiksi. Hän pyörittää avointa pelitoimintaa jossa mukana on 25 poikaa ja 8 tyttöä aktiivisesti.

”Eettisisiä ohjeita tarvitaan ilman muuta, yhteiset pelisäännöt ovat todella tarpeen”, Tuomisto sanoo. ”Pelaaminen on nuorisotyössä vielä aika uusi juttu, on hyvä olla yhteinen näkemys siitä, mitä sillä halutaan tehdä”, Tuomisto kuvaa. Tuomisto on itse pitkän linjan pelaaja, ja muun muassa yksi suosituimmista peliselostajista erilaisissa peliturnauksissa.

Vähemmän myrkkyä kommentointiin

Assembly-viikonloppuun valmistautuva 17-vuotias Aaro Musse kuvaa itseään sanalla ”Non-toxic -pelaaja”, mikä tarkoittaa, että hän ei osallistu vihapuheen levittämiseen. Non-toxic – pelaaja ei trollaa, puhuu asiallisesti, vastaa alatyylisiin kommentteihin älykkäästi ja hiljentää epäasialliset kommentoijat jättämällä heidät huomiotta.

Aaro Musse, 17.

”Osassa peleistä jo mahdollisuus reporttaa joistain pelaajista, jos joku saa paljon reportteja, voi hän saada bännit pelistä. Tämä on minusta parempi tapa kuin joku ulkopuolinen moderointi, koska silloin valvonta lähtee nimenomaan itse pelaajista, jotka yhdessä valvovat”, Aaro korostaa.

Muutos on hidas, mutta hyvääkin kerrottavaa on. Esimerkiksi tyttöjen pelaamiseen suhtauduttiin pitkään väheksyvästi, jopa vihamielisesti. Nyt tyttöpelaajia on enemmän, on joukkueita ja tyttöstreamaajia tai youtube-tähtiä, joita seurataan.  Winter Assemblyssä tyttöjä näkyy paljon.

Uusia hahmoja peleihin

Pelien maailmankuva on pitkään ollut valkoisen, parikymppisen miehen maailma, mutta tämäkin on muuttumassa. Pelien päähenkilöissä kirjo on laajentumassa. Pelien kehittäjissä on entistä enemmän ihmisiä erilaisista taustoista ja naisten osuus käsikirjoittajina on myös kasvanut.

Pelitutkija Meriläinen kertoo innostuneesti pelistä, jonka päähenkilö on keski-ikäinen puistonvartija. Pelaajan pitää muun muassa yrittää rakentaa ihmissuhde puistonvartijan kaukorakkauden kanssa. Meriläinen itse on aloittanut pelaamisen 5-vuotiaana ja pelaa edelleen 5-15 tuntia viikossa.

Uutuuksista huolimatta kaikkein myydyimmät pelit on suunniteltu edelleen pitkälti 16–27 –vuotiaiden miespelaajien ehdoilla, tutkija Meriläinen myöntää. Meriläisen mukaan pelien kuvasto on kuitenkin viime vuosina monipuolistunut, kun pelaajina on enemmän esimerkiksi naisia. Uudenlaisista peleistä Meriläinen nostaisi esille sarjakuvamaisen Overwatchin, jossa korostuu sosiaalisuus ja ryhmädynamiikka.

Ruokkiiko peli rasismia?

Meriläinen muistuttaa, että pelit ovat kulttuurituotteita, jotka heijastavat ympäröivän yhteiskunnan arvoja ja asenteita siinä missä muukin kulttuuri ja taide.

”On myönnettävä, että tosi monet pelit on poliittisia.  Toimintapelin päähenkilö on kieltämättä usein kolmekymppinen valkoinen mies, Jack tai John. Tämä on toki muustakin populaarikulttuurista tuttu ilmiö. Toisaalta monissa peleissä terroristiosapuoli on ilmeisen arabitaustainen, mikä on ruokkinut arkirasistista käyttäytymistä. Vedetään ajattelemattomasti yhteys pelin terroristeista arjen väkivaltaiseen terrorismiin.”

Assemblyssä alkamassa on jännittävä Suomi-Ruotsi – ottelu Counter-Strikessa. Vastakkain ovat Suomen Conquer Gaming, Ruotsin Platinium-joukkuetta vastaan. Kannustushuudoissa yleisön kielenkäyttö ei ehkä koko ottelun ajan pysy ihan puhtaina, mutta on tuskin tavallista jääkiekko-ottelun katsomoa kovempaa.

Pelitutkija Meriläisen mukaan pelimaailman käsittelyä on vaikeuttanut se, että pelaamiseen suhtaudutaan edelleen lähtökohtaisesti huonona ilmiönä. Pelaamista pitää aina jotenkin perustella, sen sijaan, että siihen voitaisiin suhtautua samalla tavalla viihteenä kuin esimerkiksi musiikin kuunteluun. Kun suhtautuminen saadaan neutraalimmaksi, voidaan oikeisiinkin ongelmiin puuttua.

OTE E-URHEILIJAN EETTISISTÄ OHJEISTA:

E-URHEILIJA EI KOSKAAN:

  • käytä ilmauksia, jotka häpäisevät tai loukkaavat muita pelaajia – olivat he sitten kanssapelaajia tai vastustajia – tai heidän suorituksiaan pelissä.
  • käytä kieltä, lempinimiä tai muita ilmauksia, jotka halventavat sukupuolta, sukupuoli-identiteettiä, etnistä tai kulttuurista taustaa, toimintakykyä, seksuaalista suuntausta, fyysisiä piirteitä tai ikää
  • puheellaan tai toiminnallaan viittaa seksuaaliseen tai muuhun väkivaltaan tai toivo onnettomuuksia
  • käyttäydy uhkaavasti tai väkivaltaisesti
  • huijaa pelissä
  • vaikuta pelin lopputulokseen pelaamalla tarkoituksella huonosti

Voit tutustua koko ohjeistoon osoitteessa:

http://seul.fi/wp-content/uploads/2016/12/SEUL-Eettinen-ohjeisto-aukeamittain.pdf

Toimittaja: Anna Gustafsson

Iso kuva: Sattu Pajukanta/Assembly