View Post

Rauha puheelle turvapaikanhakijoista

In Ajankohtaista, media, rasismi, turvapaikanhakijat, vihapuhe by Anna Gustafsson0 Comments

Suomalaiset toivovat rauhallisempaa keskustelua turvapaikanhakijoista. Tämä selviää sisäministeriön ja Vaasan yliopiston tekemästä kansalaiskyselystä. Tutkimuksen innoittajana on ollut vuoden 2015 tilanne, jolloin Suomeenkin saapui lyhyessä ajassa paljon turvapaikanhakijoita.

Tutkimus paljastaa suomalaisten ajattelevan, että ääripäiden mielipiteet ovat julkisessa keskustelussa niin korostuneet, että moni ei uskalla keskustella koko aiheesta. Tutkimuksen yksi toteuttajista, dosentti Harri Raisio Vaasan yliopistosta kertoo, että ihmisiä pelottaa leimautuminen.

”Suuren enemmistön ääni ei nyt pääse esille. Oli mitä mieltä tahansa, moni pelkää saavansa suvakin tai rasistin leiman. Jos ääripäät antaisivat keskustelussa muille enemmän tilaa, useampi ihminen uskaltaisi keskustella teemasta laajemmin.”

Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselynä, johon vastasi 1047 suomalaista. Lisäksi järjestettiin tämän vuoden tammikuussa viisi keskustelutilaisuutta eri puolilla Suomea, joihin osallistui 123 eri-ikäistä ja eri mielipiteillä varustettua suomalaista. Tutkimuksen tulokset ovat yhdistelmä molemmista menetelmistä saatua tietoa.

Sosiaalinen media kärjistää

Tutkimuksessa kävi ilmi, että suomalaisten mielestä äärimmäiset mielipiteet suuntaan tai toiseen ovat saaneet enemmän näkyvyyttä ja kuuluvuutta kuin niiden edustama osa kansasta. Näin sanoi neljäsosa vastaajista. Erityisesti sosiaalisessa mediassa äärimielipiteet näkyvät selvästi. Monia huolettaa, että erilaisten ajattelutapojen korostuminen saa aikaan vihaa suomalaisten kesken.

Tutkimuksen julkistustilaisuudessa puhunut sisäministeri Paula Risikko sanoo, että huoli on ymmärrettävä.

”Voimme jokainen vaikuttaa siihen, että aiheesta puhutaan kiihkottomasti. Kiihkopuhe muuttuu helposti vihaiseksi puheeksi ja siitä seuraa vihapuhe. Puntaroivien ihmisten ääni pitäisi myös kuulua.”

Palautuksilta suojelua ei sallita

Suomalaiset suhtautuvat tutkimuksen mukaan varsin kielteisesti niihin turvapaikanhakijoihin, jotka jäävät maahan kielteisen päätöksen saatuaan. Myös kirkkoa, järjestöjä ja yksittäisiä kansalaisia, jotka suojelevat kielteisen päätöksen saaneita kritisoitiin tutkimuksessa: vain 5 prosenttia vastaajista kannatti kirkon oikeutta suojella turvapaikanhakijoita palautuksilta.

Moni myös koki, että kotouttaminen pitäisi aloittaa nykyistä aikaisemmin. Kansalaiskeskusteluihin osallistuneita huolestutti erityisesti se, että turvapaikkapäätöksen odotusaikaa ei käytetä tarpeeksi hyödyksi esimerkiksi kielen ja kulttuurin opiskeluun. Yli puolet myös kannatti ideaa, että turvapaikanhakijoille palkattaisiin suomalainen tukihenkilö auttamaan sopeutumisessa uuteen kulttuuriin.

Moni tutkimukseen vastanneista haluaisi tehdä vastaanottokeskuksista avoimempia, jotta tutustuminen puolin ja toisin olisi helpompaa. Juuri kukaan ei myöskään vastustanut sitä, että turvapaikanhakijoiden majoittamista suomalaisten luokse helpotettaisiin.

Tietoa kaivataan lisää

Suomalaisia huolettaa, että puolueetonta tietoa turvapaikkapolitiikasta on vaikea saada. Tiedotusvälineet, joihin suomalaiset luottavat ovat Yle, sanomalehdet ja kaupalliset uutiskanavat. Vain viisi prosenttia laski niin kutsutut vastamediat, kuten MV-lehden viiden tärkeimmän tietolähteensä joukkoon. Tutkimuksessa selvisi, että moni aiheesta kiinnostunut on itse oma-aloitteisesti hakenut tietoa viranomaisten sivuilta.

Tutkija, dosentti Harri Raisio onkin luottavainen suomalaisten suhteen, sillä ilmiössä ollaan valmiita näkemään monia puolia.

”Ihmiset kyllä hahmottavat hyvin kokonaisuuden ja enemmistö ei sorru yksinkertaistuksiin. ”

Tutkimus julkaistiin 21. maaliskuuta 2017. Voit tutustua tutkimukseen kokonaisuudessaan tämän linkin kautta: http://intermin.fi/artikkeli/-/asset_publisher/kansalaiset-toivovat-turvapaikkakeskusteluun-kiihkotonta-ilmapiiria-ja-lisaa-faktaa

Toimittaja: Anna Gustafsson

Kuva: Jarkko Mikkonen/SPR. Kuva on hätämajoituksesta Torniossa syksyllä 2015.

View Post

Testaa kuinka hyvin tunnet Helsinkiä!

In Ajankohtaista by Anna Gustafsson0 Comments

Oletko todellinen Helsinki-tietäjä vai uusi kaupungissamme? Safe stadi juhlistaa SPR:n rasismin vastaista viikkoa kilpailulla, joka haluaa saada kaikki tutustumaan kotikaupunkiimme avoimin silmin.

Voit tulla tapaamaan Safe stadin porukkaa maanantaina 20. maaliskuuta Helsingin Narinkkatorille. Olemme mukana SPR:n rasisminvastaisen viikon avajaistapahtumassa. Voit osallistua kilpailuun myös torilla ja olla mukana leffalippujen arvonnassa.

View Post

Viharikos lähettää vahvan viestin

In Ajankohtaista, poliisi, rasismi, vihapuhe, viharikos by Anna Gustafsson0 Comments

”Viharikos satuttaa uhria enemmän kuin muu rikos, koska se iskee vasten ihmisen syvintä identiteettiä, persoonallisuutta ja käsitystä itsestä.”

Näin sanoo englantilaisen Surreyn yliopiston sosiologian laitoksen johtaja, professori Jon Garland. Jon Garland on keskittynyt tutkimaan viharikoksia erityisesti uhrin näkökulmasta.

Viharikokseen syyllistynyt haluaa erottaa ”erilaisen” siitä, mitä itse edustaa, tutkija Garland määrittelee. Useimmiten ryhmä, johon halutaan tehdä ero, on jo valmiiksi marginaalisessa asemassa yhteiskunnassa. Viharikoksella pyritään ylläpitämään tekijän edustaman yhteiskuntaluokan tai ryhmän etuja, kuvailee Garland.

Viharikos voi olla myös sanoma: sinä ja kaltaisesi ette kuulu tänne.

Kuka syyllistyy tekoihin?

Viharikoksia tutkinut professori Jon Garland sanoo, että viharikos horjuttaa uhrin perusturvallisuudentunnetta pitkäksi aikaa. Kun rikoksella loukataan kansalaisuutta, etnistä taustaa, uskontoa tai seksuaalista suuntautumista vastaan, satutetaan perustavanlaatuista käsitystä omasta itsestä.

Tutkija Jon Garland toteaa, että ajattelemme usein, että viharikoksiin syyllistyvät vain järjestäytyneet ryhmät. Itse asiassa todennäköisemmin tekijä on kuka tahansa kadun tallaaja, tavallinen ihminen.

Maahanmuuttajiin kohdistuvien rikosten määrä Euroopassa huolestuttaa Jon Garlandia. Hän pitää yhtenä syynä populistipuolueita, jotka ovat onnistuneet valtavirtaistamaan avoimen rasismin. Toisaalta viharikoksiin ja vihapuheeseen on EU-tasolla puututtu entistä tiukemmin, komissio on määrännyt viharikosten rangaistustason tutkittavaksi koko EU-alueella tänä vuonna.

Keitä uhrit ovat?

Viharikoksen uhreilla on usein syrjinnän historia etnisen taustansa, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. On myös laissa tunnustettuja viharikosuhriryhmiä. Esimerkiksi Suomessa viharikos on peruste koventaa rangaistusta.

Viharikoksen uhrien määritelmä ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Esimerkiksi seksityöntekijät tai kodittomat ovat viharikoksille alttiita.  Viha voi myös osua vaikkapa vanhuksiin tai alakulttuurin edustajiin. Pitäisikö heidät lukea mukaan viharikosryhmiin, jotta kovempia rangaistuksia olisi mahdollista vaatia?

Englannissa Sophie Lancaster -säätiö käy kampanjaa saadakseen gootti-alakulttuurin edustajiin kohdistuneet rikokset viharikoksiksi.  Goottinuori Sophie Lancaster kuoli pahoinpitelyn seurauksena vuonna 2007. Pahoinpitelijöitä tuomitessaan tuomari totesi kyseessä olleen viharikos, joka kohdistui uhriin nimenomaan tämän erilaisen ulkonäön vuoksi.

Lontoossa puututtu tiukasti viharikoksiin

Lontoossa tapahtuu neljännes koko Englannin rikoksista. Monikulttuurisessa kaupungissa sattuu myös yhteentörmäyksiä kulttuurien välillä. Lontoossa viharikoksista ilmoitetaan kuitenkin aivan liian harvoin, kertoo ohjelmajohtaja Natasha Plummer Lontoon pormestarin toimistosta. Plummer työskentelee politiikan ohjauksen ja rikostorjunnan yksikössä.

”Viharikoksista jopa 40 prosenttia jää ilmoittamatta”, ohjelmajohtaja Natasha Plummer kertoo. ”Se tarkoittaa, että Lontoossa tapahtuu vuosittain tuhansia viharikoksia, joista ei tehdä rikosilmoitusta. Ja vaikka uhri aloittaisikin oikeusprosessin, hän jättää sen usein kesken. Meidän täytyy miettiä, miten tuemme uhria paremmin, jotta hän voi sitoutua raskaaseen ja usein pitkään oikeusprosessiin”, Natasha Plummer pohtii.

Nopeimmin kasvava rikostyyppi Englannissa ja koko Euroopassa ovat erilaiset rikokset netissä. Myös viharikokset ovat siirtyneet nettiin. Poliisi on useissa Euroopan maissa kuitenkin viestien ja postausten määrän edessä voimaton, sillä valvontaa ei viestitulvaan edelleenkään riitä tarpeeksi.

Ilmoita viharikoksesta kännykällä

Ohjelmajohtaja James Tate Lontoon pormestarin rikostorjuntayksiköstä kertoo, että Lontoossa on yritetty kehittää helpompia tapoja ilmoittaa viharikoksista. Syitä, miksi viharikoksista kerrotaan poliisille harvoin, on monia, James Tate luettelee.

”Yleisin on, että poliisiin ei luoteta, eikä uskota, että ilmoittamisella asialle tapahtuisi mitään konkreettista”, James Tate toteaa.

Pormestarin toimistossa tähän haluttiin puuttua ja tuloksena oli kännykkäsovellus, jolla viharikoksen voi ilmoittaa välittömästi.

”Sovellus on ilmainen ja laajasti saatavilla. Sillä voi ilmoittaa poliisille viharikoksesta välittömästi, antaa todistajanlausunnon, nauhoittaa todisteita ja saada kontaktin tukipalveluihin”, James Tate kertoo.

Viharikoksista ilmoittaessa kännykkä myös paikallistaa, missä rikos on tapahtunut ja lähettää tarvittaessa paikalle välittömästi poliisin. Toistaiseksi sovellus on levinnyt hyvin, mutta ilmoituksia sillä on tehty vasta 200 ensimmäisen vuoden aikana. Se on vain pieni osa todellisuudessa tapahtuneista rikoksista.

Toimittaja: Anna Gustafsson

 

 

 

View Post

Keskity siihen, mitä arvostat eniten

In Vierasblogi by Anna Gustafsson0 Comments

Tuntuuko arki harmaalta ja tylsältä? Tuntuuko, että teet samoja, tylsiä asioita jatkuvasti ja olet kuin oravanpyörässä? Usein sitä ei valitse itse, vaan ajautuu kuin huomaamatta lähtemään mukaan liian moneen asiaan hetken mielijohteesta tai toistaa samoja, vanhoja rutiineja kuin aina aiemminkin.

Oravanpyörässä juokseminen syö aikaa ja energiaa siitä, mikä on kaikkein tärkeintä. Lopulta ei enää välttämättä ymmärrä tai jaksa kyseenalaistaa sitä, mihin aikansa käyttää ennen kuin on liian myöhäistä ja on enää vain osittain mukana siinä mitä tekee.

Kun keskittyy liian moneen asiaan, ei lopulta enää usein keskity mihinkään. Nuorena on tärkeää kokeilla ja pohtia asioita ja löytää se, mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Kannattaa miettiä sitä, mitä haluaa kaikkein eniten tehdä ja keskittyä siihen. Älä välitä ryhmänpaineesta! Jos löydät oman juttusi, älä pelkää viedä elämääsi siihen suuntaan.

Aurinkoista kevättä kaikille!

Kirjoittaja: Okko Karvonen

View Post

”Kaikilla on oikeus elää”

In Ajankohtaista, mielenosoitus, musiikki, pakolaiset, turvapaikanhakijat, vihapuhe by Anna Gustafsson0 Comments

Maaliskuun aurinko paistoi ja Rautatientori täyttyi ääriään myöten, kun ihmiset kokoontuivat osoittamaan tukensa paikalla jo kuukauden mieltään osoittaneille turvapaikanhakijoille. Tunnelma torin eteläpäädyssä oli rauhallinen ja iloinen. Poliisin Jouha-joukot, eli joukkojenhallinta, Helsingin ratsupoliisit ja kymmenittäin muita poliiseja pitivät eri mieltä olevat torin vastakkaisissa päädyissä.

Torin pohjoispäädyssä tunnelma olikin kiihtyneempi. Kun poliisi esti muut yhteenotot, ajautuivat turvapaikkapolitiikkaa vastustavat keskinäisiin kähinöihin. Iltapäivästä paikalla oli enää kourallinen ihmisiä.

Torin molemmissa päädyissä liehuivat Suomen liput. Ateneum oli nostanut julkisivulleen ison turvapaikanhakijoita puolustavan ilmoituksen. Torin toisen päädyn Kansallisteatteri puolestaan ilmoitti valomainoksessaan: ”Refugees welcome”.

Sisarukset Merilla ja Minerva olivat tulleet paikalle erityisesti musiikin vuoksi, mutta pitivät asiaa myös tärkeänä.

”Toivon, ettei mitään yhteenottoja toista mieltä olevien kanssa tänään tapahdu. Toinen puoli torista huutelee ihan absurdia tekstiä, ei sitä voi ottaa tosissaan. Jos he haluaisivat oikeasti keskustella, pitäisi edes yrittää olla asiallinen”, Merilla sanoi.

Konsertin avasi Ivah Sound. Keikkaa keikkaa valmistellut Thomas kertoi tulleensa paikalle mielellään.

”Olen itsekin maahanmuuttaja, sillä olen Kanadasta. Mielestäni ihmisoikeudet kuuluvat ihan jokaiselle. Meille oli tosi tärkeää tulla tänne ja näyttää, että kansainvälisyys on pelkästään hyvä asia.”

Pihta kertoi olevansa kokenut mielenosoituksissa kävijä ja päättäneensä jo hyvissä ajoin osallistuvansa myös rautatientorin mielenosoitukseen.

”Ihmisoikeudet ja seksuaalivähemmistöjen puolustaminen ovat minulle tärkeitä asioita ja saavat lähtemään kadulle. Mielenosoituksissa tulee hyvä fiilis, kun voi tavata ihmisiä, eikä tarvi yksin kotona näitä asioita miettiä. Tänäänkin on ollut hirmu hyviä keskusteluja.”

Räppäri ja yhteiskunta-aktiivi Hassan Maikal jututti kansanedustaja Ozan Yanaria.

Ivah Soundin Fyah-I tanssitti toria.

Karrar ja Raed olivat vaikuttuneita torin hienosta tunnelmasta ja yhteishengestä.

Toimittaja: Anna Gustafsson

 

View Post

SOME -työpajat alkavat

In Ajankohtaista, rasismi, sosiaalinen media by Topias Suksi0 Comments

Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus järjestää yhteensä 5 SOME -työpajaa nuorille kevään aikana SAFE STADI –hankkeen puitteissa. Tarkoituksena on toteuttaa yhdessä some –kampanja, jonka tehtävänä on tuoda esille yhteinen Helsinkimme riippumatta uskonnollisesta taustasta, ihonväristä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta. Kampanjan tarkoituksena on osoittaa kuinka kansainvälinen, monivärinen, moniuskontoinen ja monikulttuurinen kaupunki Helsinki jo on, ilman että siinä on mitään hirveän ihmeellistä, vaan se on tavallista. Samalla vastataan positiivisella tavalla vihapuheeseen, rasismiin, seksismiin, muukalaiskammoon ja naisvihaan sekä muuhun epätasa-arvoa aiheuttavaan ajatteluun.

Ensimmäiseen työpajaan on tulossa mukaan TUBETTAJIA. Pysy kuulolla, niin tiedät ketkä.

 

Koulutuksen järjestää viestintätoimisto Ellun Kanat ja kouluttajina toimivat Panu Mäenpää sekä Kira Hagström. Työpajassa opitaan seuraavaa
• Esiintymisen ja yhdenvertaisuuden perusteita
• Miten tuot omaa persoonaasi esiin, miten korostat hyviä puoliasi aidosti, miten saat oman persoonasi vetoamaan yleisöön
• Miten käytät sosiaalista mediaa ja suunnittelet kampanjaa
• Kesto yhteensä 3 tuntia ja n. puolessa välissä pidetään tauko

 

Työpajojen ajat, paikat ja ilmoittautuminen

 

TORSTAI 30.3. klo 16-19.30
Kontulan toimintakeskus
Luuppi Nuorisotalo, Ostostie 4,
00940 Helsinki
ILMOITTAUTUMISET tero.rapo@hel.fi /puh.040 620 7714 tai
Anna Gustafsson, anna.gustafsson@hel.fi
HUOM! TUBETTAJAT MUKANA!

KESKIVIIKKO 5.4. klo 17-20
Kettutien nuorisotalo Kettutie 8 B
00880 Helsinki
ILMOITTAUTUMISET Serafiina Minerva serafiina.minerva@hel.fi
/FB Serafiina NK Kettis TAI
Safe Stadi-hankkeen Anna Gustafsson, anna.gustafsson@hel.fi

KESKIVIIKKO 12.4. klo 18-21
Kannelmäen nuorisotalo Klaneettitie 5
00420 Helsinki
ILMOITTAUTUMISET: anna.gustafsson@hel.fi

KESKIVIIKKO 19.4. KLO 16-19
Monik ry
Kauppakartanonkatu 17
00930 Helsinki
ILMOITTAUTUMISET: anna.gustafsson@hel.fi tai adan.mohamed@monik.fi

TIISTAI 25.4. klo 17-20
Ohjaamo Fredrikinkatu 48,
00101 Helsinki
ILMOITTAUTUMISET:  anna.gustafsson@hel.fi tai hanna.peltola@hel.fi

MUISTA ILMOITTAA VIESTISSÄSI SELKEÄSTI MIHIN TYÖPAJAAN ILMOITTAUDUT

TULE MUKAAN TEKEMÄÄN YHTEISTÄ HELSINKIÄ JA NÄYTETÄÄN SE KOKO S(U)OMELLE!

TSEKKAA TÄMÄ VIDEO JOS ET USKO !

View Post

Vastaanottokeskus Münchenissä – Tuhansien pysäkki keskellä Eurooppaa

In Ajankohtaista, pakolaiset, turvapaikanhakijat by Anna Gustafsson0 Comments

 

Rakennus ei ole viehättävä: harmaa parakkikeskittymä keskellä graffitien värittämää taidekorttelia. Silti sen seinien sisällä on paljon toivoa: toivoa uudesta elämästä uudessa maassa. Nuori, viimeisillään raskaana oleva tyttö on ulkona kirpeässä talvisäässä pelkissä varvassandaaleissa. Kun vierailulla oleva Helsingin kaupungin Nuorisoasiainkeskuksen nuoriso-ohjaaja Sabally Ansumana astelee asuntolan pihalle, Afrikasta tulleet turvapaikanhakijat ympäröivät hänet nopeasti. Kun tulevaisuus on auki, kysyttävää riittää.

Vasemmalla Helsingin kaupungin Nuorisoasiainkeskuksen nuoriso-ohjaaja Ansumana Sabally.

1,1 miljoonaa turvapaikanhakijaa saapui Saksaan vuonna 2015. Münchenin kaupunkiin heitä saapui samana vuonna kaikkiaan 71 000. Kiivaimpana aikana turvapaikanhakijoita tuli Müncheniin 3 500 päivässä. Luku on huomattava, sillä München ei ole suuri kaupunki, sen asukasluku on vain 1,4 miljoonaa. Tulijoita oli pahimpina aikoina paljon enemmän kuin tilaa, ja moni jäi vastaanottokeskuksen ulkopuolelle.

Suuri osa Müncheniin saapuneista turvapaikanhakijoista oli alaikäisiä, yksintulleita lapsia. Turvapaikanhakijoiden määrä on nyt laskenut ja kaikille tulijoille löytyy yösija. Lapsia saapuu silti yksin Müncheniin edelleen noin 100 viikossa. Kaupungista on tullut nopeasti transit-paikka, josta turvapaikanhakijoita lähtee edelleen muualle Saksaan tai Eurooppaan. Nopeimmillaan siirtymä tapahtuu parissa viikossa, usein yhden kuukauden aikana. Pisimmällään Bayernkaserne-vastaanottokeskuksessa ollaan puoli vuotta.

Vapaaehtoisvoimin apuna

Alun kaaoksesta huolimatta München on ottanut turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen sydänasiakseen. Suuri osa työstä tapahtuu vapaaehtoisten järjestöjen voimin. Vastaanottokeskuksessa tulijalle tarjotaan välittömästi ruokaa, suoja ja lääkärintarkastus.

Vastaanottokeskuksessa on panostettu naisten ja tyttöjen turvallisuuteen, heille on omat erilliset yöpymistilansa ja peseytymismahdollisuus. Naispuolisia tulkkeja käytetään mahdollisimman paljon.

Irma Sippola, Maahanmuuttajanuorten Helsinki – hankkeen projektipäällikkö, tutustui Münchenin vastaanottokeskukseen osana Intercity Youth – seminaaria kaupungissa. Toiminnan tehokkuus teki vaikutuksen, mutta tulijoiden suuri määrä tekee yksilöllisen kohtaamisen mahdottomaksi, Sippola kuvaa.

”Vaihtuvuus keskuksessa on luonnollisesti nopeaa. Ihmiset siirtyvät eteenpäin ja tämä välittyi vastaanottokeskuksen työotteessa: syviä luottamussuhteita tulijoiden kanssa ei ole mahdollista, eikä suotavaakaan luoda.”

Taidekortteleissa kulttuurien kohtaamista

Münchenissä vastaanottokeskus perustettiin alueelle, jossa oli jo ennestään monenlaista kulttuuri- ja sosiaalitoimintaa. Alue kaupungin pohjoisosassa on vanhaa teollisuusaluetta ja asuinparakit ovat muinoin olleet armeijalla säilytyskäytössä. Vastaanottokeskuksen perustaminen keskelle kulttuurikorttelia ei ollut yksinkertaista. Alueen eri toimijat ottivat kuitenkin joustavasti turvapaikanhakijat mukaan, Irma Sippola kertoo.

”Yhdessä tekeminen korostui. Esimerkiksi työttömien tukitoimintaan otettiin mukaan myös turvapaikanhakijoita. Helsingin Tavastiaa muistuttava musiikki- ja bänditoimintatila Feierwerk puolestaan toivotti turvapaikanhakijanuoret mukaan tapahtumiinsa.”

Nuorisotilat Münchenissä toimivat monikulttuurisesti. Noin 60 prosenttia kävijöistä on maahanmuuttajanuoria. Kun turvapaikanhakijanuoria alkoi saapua kaupunkiin, päätettiin heidät ottaa mukaan toimintaan samalla otteella kuin muutkin nuoret. Oppimista tapahtui puolin ja toisin. Nuorisotiloilta käytiin vierailemassa turvapaikanhakijoiden asuinpaikoissa ja keksittiin yhdessä tekemistä. Nuorisotaloille annettiin vapaus valita toimintamuoto itse, ja kaupunki antoi siihen lisärahoitusta.

Irma Sippola ihaili toiminnan joustavuutta.

”Tapaamamme ihmiset kaupungissa olivat lähtökohtaisesti myötämielisiä turvapaikanhakijoita kohtaan ja tämä tuotti hyvää tunnelmaa toimintaan.”

Kotoutumisen alku Saksassa

Vaikka Bayernkaserne-vastaanottokeskus ei jääkään kenellekään pysyväksi asuinpaikaksi, pyrkii se silti antamaan asukkaille hyviä kokemuksia siellä asumisesta. Paikassa on vietetty niin Ramadanin päättävää Id-juhlaa kuin jouluakin. Vastaanottokeskuksessa otetaan ensiaskeleet eurooppalaisen elämäntavan omaksumisessa. Irma Sippolalle vierailu oli silmiä avaavaa: turvapaikanhakijoiden kotoutuminen ei koskaan ole vain yhden maan asia.

”Ymmärsin paremmin, kuinka paljon olemme osa Eurooppaa. Yhteinen eurooppalainen solidaarisuus on tärkeää. Jos Saksassa tehdään hyvää työtä turvapaikanhakijan kotouttamiseksi, se vaikuttaa positiivisesti meillä. Turvapaikanhakijat eivät siirry Afganistanista suoraan Suomeen, matkalla heille tapahtuu monenlaista, myös hyviä asioita, kuten vierailu Münchenissä osoitti.”

Irma Sippola sanoo, että helsinkiläisessä nuorisotyössä on paljon samaa otetta kuin Münchenissä. Nuoret otetaan mukaan jo olemassa olevaan toimintaan.

”Turvapaikanhakijanuorten ympäristö on pirstaleinen, eikä heillä ole samanlaista mahdollisuutta saada tukea kuin muilla nuorilla. Siksi heitä pitää auttaa muodostamaan vahva identiteetti ja tekemään sen pohjalta oikeita valintoja. Helsingissä on hyvät mahdollisuudet ja osaamista kohdata turvapaikanhakijanuoret oikein.”

Toimittaja: Anna Gustafsson, Kuvat: Irma Sippola.

View Post

Puhos – Suomen vaikuttavin monikulttuurinen yhteisö

In Vierasblogi by Anna Gustafsson1 Comment

Puhoksen ostoskeskus avattiin vuonna 1965 Helsingin Itäkeskukseen. Kun Puhos avattiin, se oli Suomen suurin ostoskeskus. Nykyisin Puhos saattaa herättää monia tunteita, niin maahanmuuttajataustaisten kuin suomalaisten keskuudessa. Monilla helsinkiläisillä on varmasti muistoja Puhoksesta vuosien varrelta.

Puhos toimii nykyään monikulttuuristen yhteisöjen kohtaamispaikkana, sillä suurin osa Puhoksen yrityksistä ovat monikulttuurisia. Itä-Helsingissä maahanmuuttajataustaisten helsinkiläisten osuus asukkaista on keskimääräistä isompi, joten on ehkä luonnollista, että maahanmuuttajien yritystoimintaa on Puhoksellakin.

Puhoksessa on aistittavissa vahva basaarimainen tunnelma, jonka luovat Puhoksen uniikit kaupat ja yritykset, jotka tarjoavat palveluita, joita esimerkiksi viereisestä Itiksestä ei löydy.

Asiakas voi tutustua useaan kulttuuriin jo pelkästään vierailemalla eri etnisissä kaupoissa, ravintoloissa ja kahviloissa, joissa voi maistella vaikkapa somalialaisia tai kurdilaisia makuja.

Maahanmuuttajien lisääntyessä tulee Puhoksen kaltaisten kohtaamispaikkojen sekä yritysten tuotteiden tarve kasvamaan entisestään.

Huhuja liikkuu, että Puhos olisi purkamisuhan alla. Tämä on herättänyt jännitteitä ja huolia pienyrittäjien keskuudessa. Vaikka Puhos onkin pienen kunnostuksen ja siivouksen tarpeessa, kalliin remontin pelätään hajottavan nykyisen Puhoksen yhteisöllisyyden.

Helsingin Sanomat kirjoitti viime vuoden joulukuussa artikkelin Puhoksesta ja sen pienyrittäjien huolista. Artikkelissa haastateltiin useita yrittäjiä, kuten somalialaista, hyvinkin suosittua Benadir kahvilan omistajaa Mohamed Hassania sekä valtakunnallisesti toimivan elintarvikekaupan Alanya Oriental Marketin omistajaa Aleattin Grumucia. Alanya ei artikkelin mukaan palvele pelkästään Suomessa asuvia maahanmuuttajataustaisia asiakkaita, vaan myös turvapaikanhakijoita ja kantasuomalaisia.

On totta, että toimiakseen jatkossakin kulttuurien ja ihmisten kohtaamispaikkana, Puhos kaipaa huolenpitoa. Moni on ehkä huomannut, että viime aikoina joukko nuoria on siivonnut ja kunnostanut Puhosta. Tämä ei ole pelkkää vapaaehtoistoimintaa Puhoksen ystäviltä, vaan Monik ry:n sekä uuden startupin, Work Pilotsin yhteinen projekti.

Work Pilots mahdollistaa keikkatöitä matalalla kynnyksellä nuorille, jotta he voivat saada lisäansioita ja työkokemusta. Monik ry puolestaan on voittoa tavoittelematon järjestö, joka panostaa työllistävään- ja nuorisotyöhön tarjoamalla mm. uraneuvontaa, koulutuksia ja työhönvalmennusta.

Nuorten työ Puhoksen kunnostamiseksi ei ole jäänyt huomaamatta. Nuoret ovat omien kertomusten mukaan saaneet positiivista palautetta työstään, mutta kokevat, että Puhos vanhana liiketilana kaipaa edelleen jatkuvaa kunnostamista.

Monikin ja Work Pilotsin kokeilu Puhoksessa on osa ME-talon uutta Itä-Helsingin nuorten ja maahanmuuttajanuorten työllistämistoimintaa. Mukana tätä kokeilua ovat olleet mahdollistamassa ME-säätiö, Monik, Lähitapiola ja Cinia. Puhos historiallisena ja monikulttuurisena kokonaisuutena ansaitsee kunnossapitoa pysyäkseen jatkossakin kulttuurien ja ihmisten aitona ja ainutlaatuisena kohtaamispaikkana Helsingissä.

Kirjoittaja: Ahmed Said, Monik ry:n järjestökoordinaattori

View Post

Ei ihan tavallinen kyttä

In Ajankohtaista by Anna Gustafsson0 Comments

”Partio 312, celsius-valmius. Tehtävä 612 Kontulan ostari, matkalla.”

Vanhempi konstaapeli Susanna Mara kertoo poliisin johtokeskukselle, että partioauto kaartaa nyt ulos Malmin poliisilaitoksen parkkihallista. Alkamassa on kolmihenkisen poliisipartion katuosuus illan 12-tuntisesta työvuorosta. Illalle on suunniteltu etukäteen reitti, jossa käydään eri paikoissa Itä-Helsingissä. Varsinaisia hälytystehtäviä ei tänään oteta, enemmänkin käydään katsomassa ketä kadulla liikkuu, jututetaan tuttuja nuoria ja puututaan mahdollisiin häiriöihin.

Vanhemmat konstaapelit Susanna Mara, Niklas Kråknäs ja Kristian Paavilainen kuuluvat Helsingin poliisin ennaltaehkäisevään ryhmään. Kristian ja Susanna toimivat lisäksi sosiaalisessa mediassa. Kaksi vuotta ennaltaehkäisevässä ryhmässä työskennellyt Susanna on nuorten keskuudessa niin tunnettu, että hänet pysäytetään usein vapaallakin juttelemaan. ”Sä et ole niin kuin muut poliisit”, on usein kuultu lause Susannan työstä. Kollegoja naurattaa Maran taito tuntea oman alueensa nuoret lempinimiä ja seurustelukumppaneita, myös entisiä, myöten.

Mara pyrkii paitsi juttelemaan ja neuvomaan, myös kuuntelemaan nuorta. Osan kanssa hän juttelee säännöllisesti monta kertaa viikossa kasvokkain tai netissä. Kun nuorten luottamus on ansaittu, saa heiltä myös tietoa liittyen alueen turvallisuuteen ja rikollisuuteen. Työhön kuuluu erityisesti alle 15-vuotiaiden rikosten selvittely.

Illan aluksi ajetaan tapaamaan yhteyttä ottanutta nuorta itä-helsinkiläisen R-kioskin pihalle. Poika on lähettänyt suoraan netissä viestin Maralle ja sanonut haluavansa puhua kahden kesken. Susanna nousee autosta ja vetäytyy juttelemaan. Ennaltaehkäisevä poliisin työ ei ole palokuntahommaa, kuvaa konstaapeli Niklas Kråknäs.

”Verrattuna tavalliseen keikkapartioon, ei ne jää kyselemään kuulumisia”, Kråknäs sanoo. ”Enemmän se on sitä, että selvitetään mitä on tapahtunut, kirjoitettaan sakko tai laitetaan tekijä koppiin. Sitten hoitamaan seuraavaa keikkaa. Meillä on aikaa ja työkaluja selvittää laajemmin nuoren tilannetta.”

Auto kaartaa Kallahden nuorisotalolle. Paikalla on paljon nuoria pelaamassa koripalloa. Tunnelma on iloinen ja tutut poliisit toivotetaan tervetulleiksi pelaamaan.

Ennaltaehkäisevässä työssä paljon tietoa eri alueilta tulee nuorisotaloilta, kouluista ja järjestöiltä. Kaikkien yhteistyö on tärkeää.

”Nuorille on tärkeää näyttää, että on käytettävissä. Silloin he ottavat yhteyttä, jos ongelmia tulee”, Susanna Mara kuvailee. Kallahden nuorisotalon koripallosalissa hän kiertää tervehtimässä kaikki paikalla olevat nuoret.

Kontulan ostoskeskuksen ja metroaseman lähistöllä on paljon ihmisiä liikkeellä. Nuorisoa, lapsia, päihtyneitä ja aggressiivisesti käyttäytyviä, juhlijoita ja katujen vaeltajia, kaikki ihmisryhmät sekoittuvat aukion perjantai-illassa. Alkon edustalla mies on menettänyt malttinsa, kun ei ole päässyt sisään liikkeeseen. Poliisin paikalle tulo rauhoittaa nopeasti.

Aseman lasten Walkers-bussi on parkkeerattu metroaseman suun viereen. Bussissa on lämmintä ja teetä ja kahvia on tarjolla. Nuoria on paljon, tavallisen illan aikana heitä käy jopa 50. Osa nujakoi, osa seuraa meininkiä vierestä. Yhdessä pöydässä on käynnissä Uno-peli. Kun konstaapeli Mara nousee sisään bussiin, alkaa käydä melkoinen kuhina. Nuorten kesken on kova kilpailu siitä, kuka saa istua poliisin viereen.

Maralla on aikaa jutella bussissa kaikkien kanssa ja vastata kysymyksiin.

Missä tilanteissa asetta käytetään? Oletko koskaan ampunut ketään? Ampuuko poliisi ensin jalkaan? Saanko kokeilla lamautinta? Kysymykset ovat Maran mukaan nuorilla usein samoja. Moni on myös katsonut poliisisarjoja ja Poliisit tosi-tv-sarjaa televisiosta, ja kyselee onko meno samanlaista tosielämässä.

”Miks tarvii olla gangsta, eihän tää Kontula edes ole mikään ghetto”, Mara nauraa. Ryhmä nuoria haluaa kokeilla, miltä tuntuu istua partioauton häkissä. Mara avaa ovet halukkaille koppiin. Ovien sulkeuduttua koputukset ulospääsyn merkiksi alkavat nopeasti.

”En mä tonne halua”, puhisee pipopäinen poika päästessään ulos.

Pienen tappelun hajottamisen jälkeen ostoskeskuksen ulkopuolella tulee muutama vanha tuttu nuori juttelemaan. Jutellaan perheen perustamisesta ja sen mukanaan tuomasta vastuusta. Hölmöilyt pitäisi jättää vähemmälle. Vaikka osa nuorista on tuttuja ikävistä kuvioista, useimmiten he eivät kanna kaunaa, Susanna Mara kertoo.

”Välillä oikein ihmettelen, kun otetaan kiinni hatkalaisia, viedään heidät takaisin laitokseen kesken parhaiden bileiden. Seuraavana viikonloppuna he saattavat ottaa iloisesti yhteyttä, että olisi kiva nähdä.”

Ennaltaehkäisevässä työssä on mahdollisuus pysyvästikin auttaa nuorta, kuvaa konstaapeli Kristian Paavilainen. ”Tietysti suunnan muuttuminen on monen tekijän summa, mutta poliisi voi olla siinä mukana, jos nuori esimerkiksi otetaan oikeaan aikaan kiinni ja katkaistaan syvempi rikoskierre. Verrattuna kenttätyöhön, meillä on paljon parempi mahdollisuus auttaa nuorta.”

Apua annetaan vaikka istumalla alas juttelemaan nuoren vanhempien kanssa. Joidenkin kanssa sovitaan kotiintuloajoista, ja jos nuori näkyy sen jälkeen kadulla, soitetaan vanhemmille heti.

Ostoskeskuksen parkkihallissa on kylmää ja kosteaa. Se on kuitenkin yhden nuorisoporukan vakiopaikka hengailla. Poliisit käyvät tarkistamassa, mikä meno siellä on. Ryhmä tupakoi rauhallisena ja vaihtelee kuulumisia. Yksi nuorista on aiemmin syyllistynyt rikoksiin, mutta on sittemmin kunnostautunut. Susanna kyselee koulunkäynnistä ja kannustaa käymään peruskoulun loppuun. Netissä hän on jo lähettänyt tälle nuorelle linkkejä kesätyömahdollisuuksista.

”Jos aiemmin rikoksia tehnyt nuori neuvoo toisia, että ei kannata säätää mitään, silloin koen onnistuneeni saamaan jotain aikaiseksi”, Mara toteaa.

Nää on ihan hyviä kyttiä, sanoo joukon pienikokoisin poika parkkihallin pimeydessä. Yksi nuorista haluaa kokeilla, miltä tuntuu olla käsiraudoissa. Raudoittaminen sujuu Maralta niin nopeasti, että kaikkia naurattaa.

Monesti Susanna Mara jatkaa illan aikana tapaamiensa nuorten kanssa keskustelua netissä. Silti toisinaan tulee pelko, onko tehnyt tarpeeksi.

”Monesti jään miettimään illan aikana kohdattuja nuoria, että olenko missannut jotain. Olisivatko he halunneet sanoa jotakin enemmän. Nuoria pitää kuunnella herkällä korvalla ja kysyä oikeita kysymyksiä. Monesti tulee mietittyä, mitä olisi voinut sanoa toisin.

Idän perjantai-ilta jatkuu. Walkers-bussista tulee tieto, että bussi on jouduttu sulkemaan tappelujen vuoksi. Lisäksi jo yhdeksän aikoihin Kontulan ostoskeskuksen vartijat joutuvat tyhjentämään kauppakeskuksen nuorista. Poliiseille tulee vinkki, että osa Walkers-bussissa tappeluun osallistuneista nuorista olisi siirtynyt Itäkeskukseen. Itäkeskukseen saavuttaessa partio tapaa tutut nuoret nopeasti. Mara nuhtelee ja lähettää heidät kotiin. Tällaisissa tapauksissa otetaan aina myös yhteyttä kotiin ja lastensuojeluun.

Kontulassa tavataan päihtyneitä nuoria, joilla on alkoholia. Poliisit kaatavat alkoholit maahan ja kirjoittavat päihdevalvontailmoituksen lastensuojeluun. Nuoret käyttäytyvät muuten asiallisesti, joten sakkoa ei tällä kertaa kirjoiteta.

Loppuyö kuluu tavoitellessa 17-vuotiasta etsintäkuulutettua. Konstaapelit Mara, Kråknäs ja Paavilainen jalkautuvat Malmintorin kauppakeskukseen. Joukko rauhallisesti käyttäytyviä nuoria viettää siellä aikaansa. Heidät lähetetään kotiin, sillä kello lähentelee jo yhtä.

”Vaikka pyrimme auttamaan nuoria, emme ole pelkästään mukavia. Itseäni huolestuttavat erityisesti 13-vuotiaat, jotka saavat pyöriä juoppojen ja narkkareiden seassa vielä yhdentoista aikaan illalla”, Mara sanoo.

Työvuoro päättyy. Kootaan illan tapahtumat ja mietitään, mitä jää seuraavaan vuoroon. Maraa mietityttää erityisesti illan aikana tapahtunut varhaisnuorten häiriköinti.

Tulee uusi ilta, uusi viikonloppu ja nuoret ovat taas liikkeellä. Tältä illalta partioauto viedään kuitenkin talliin. Auto pesuun ja poliisit pääsevät lähtemään kotiin.

Teksti ja kuvat: Anna Gustafsson

View Post

”Tuntuu hienolta oppia”

In Ajankohtaista by Anna Gustafsson2 Comments

Hyvää viikonloppua kaikille! Moikka!

Iloiset tervehdykset kaikuvat luokkahuoneessa, kun oppilaat poistuvat viikonlopun viettoon. Perusopetukseen valmistavan luokan perjantain viimeinen oppitunti on juuri päättynyt. Osa jatkaa vielä opettelemaan tietokoneen käyttöä atk-luokkaan. Ahmed Karimali, 18 jää vaihtamaan muutaman sanan luokkaan opettajan kanssa.

Ahmed on ollut Suomessa nyt vuoden ja kolme kuukautta. Hän saapui Suomeen yksin, alaikäisenä turvapaikanhakijana pohjoisen reitin kautta. Vanhemmat jäivät matkan varrelle Turkkiin, eikä Ahmedilla ole ollut sen jälkeen mitään yhteyttä heihin.

”En tiedä missä he ovat. ”

Ahmed asuu omassa asunnossaan Mellunmäessä ja matkustaa sieltä joka aamu kouluun Helsingin diakonissalaitokselle Alppikadulle. Opettaja Taina Cederström kertoo, että Ahmed on aina luokassa ensimmäisten joukossa. Siihen on syynsä, sillä Ahmed tuntee itsensä yksinäiseksi Mellunmäessä, kun ystävät koulusta ja vastaanottokeskuksesta asuvat muualla.

”Menen joka päivä koulun jälkeen kuntosalille pariksi tunniksi. Haluan olla mahdollisimman väsynyt kun menen kotiin. Siellä ei ole mitään. Syön ja menen nukkumaan. Aamulla taas sama uudelleen.”

Ei päivääkään koulua

Ahmed syntyi ja vietti lapsuutensa Khanaqin kaupungissa Irakissa. Khanaqin sijaitsee maan itäosassa, lähellä Iranin rajaa. Ahmed on kurdi ja hänen äidinkielensä on yksi kurdin kielen murteista kurdisorani. Kurdisoranin puhujia on Irakissa kuutisen miljoonaa. Kieltä kirjoitetaan arabialaisilla aakkosilla. Ahmed osaa kuitenkin lukea ja kirjoittaa äidinkieltään vain hiukan, sillä hän ei Irakissa ole käynyt päivääkään koulua.

”Khanaqissa jotkut lapset menivät kyllä kouluun, mutta monet kuten minä, menivät vain töihin. Perheemme ei ollut rikas. Aloitin rakennuksilla töissä jo kymmenvuotiaana. Päiväpalkkani oli kolme ja puoli euroa.”

Rakennustyömailla Irakissa lapset tekevät monia aputöitä, mutta myös sähkötöitä. Ahmedin kotona ei ollut yhtään kirjaa, eikä lukemaan oppimiseen erityisesti kannustettu. Ainoana lapsena Ahmed sai elää vapaasti. Töiden jälkeen hän leikki muiden poikien kanssa, mutta joutui usein tappeluihin.

”Pysyin sitten sisällä.”

Ahmed kuvaa turhautumistaan, sillä ne lapset, jotka kävivät koulua, oppivat kyllä lukemaan ja kirjoittamaan. Mutta ilman koulua oppiminen oli todella vaikeaa.

Nyt opiskelu sujuu

Ensimmäisen kerran Ahmed istui koulun penkille Suomessa. Oppiminen aloitettiin kirjaimista ja numeroista. Opiskelu oli aluksi vaikeaa. Ensimmäiset sanatkin tuottivat vaikeuksia. Nyt Ahmed on luokan parhaita oppilaita. Hän on oppinut vuodessa lukemaan ja kirjoittamaan suomea ja puhuu jo hyvin. Hän on oppinut matematiikkaa ja piirtää paljon, käyttäen taitavasti värejä.

Kun Ahmed kuvaa viimeisiä aikoja Irakissa, hän puhuu hiljaa. Välillä katse kääntyy kohti ikkunaa. Viimeiset kuukaudet olivat vaikeita, kun rahaa ei tullut ja alkoi olla entistä selvempää, että on lähdettävä. Isiksen joukot olivat kaupungista jo 20 minuutin päässä. Irakin kurdialueen armeija Peshmerga ei pystynyt takaamaan kaupungin turvallisuutta. Pakomatkan jälkeen vanhempien jättäminen Turkkiin oli raskasta. Välimeren Ahmed ylitti pienessä veneessä.

”Minulla ei ole aavistustakaan missä kaikissa Euroopan maissa olen ollut. Välillä olin metsässä. Nukuin kuukauden metsässä, jossakin Euroopassa.”

Suomessa on hiljaista

Kuntosaliharrastuksen lisäksi Ahmed käy toisinaan pelaamassa jalkapalloa. Suomessa hän arvostaa turvallisuutta, eikä hiljaisuuskaan haittaa. Mutta irakilaisen kulttuurin yhteisöllisyyttä hän kaipaa paljon.

”Suomessa pojat ja miehet eivät puhu mitään. Naapuri ei edes sano moi.”

Ahmed kuvaa, kuinka Irakissa naapurit ja ystävät käyvät toistensa luona usein. Jos joku sairastuu, häntä käydään tervehtimässä. Samoin, jos jostakin ei kuulu pariin päivään, ystävät käyvät kotona kyselemässä.

”Suomessa voi vaikka kuolla yksin kotiinsa, eikä kukaan huomaa.”

Ahmedin parhaat ystävät ovat Irakin kurdeja, kuten hänkin. Heidän kanssaan puhutaan suomen kielen opiskelusta, suunnitellaan elämää ja haaveillaan. Ahmed käyttää paljon aikaa kotitehtäviin ja lukee sanakirjan kanssa iltaisin suomen kielisiä kirjoja.

”Tavoitteeni on nyt vain oppia suomen kieltä. Jos haluan opiskella mitä tahansa, tarvitsen kielen. Tulevaisuudessa haluaisin olla poliisi tai sairaanhoitaja. Suomessa se on mahdollista.”

Tätä artikkelia varten Ahmed halusi tulla kuvatuksi luokkahuoneensa liitutaulun edessä. Taululle hän halusi kirjoittaa kurdisoranin kielisen sanan. Se tarkoittaa suomeksi ”kaunis.”

Toimittaja: Anna Gustafsson